Sapporo, 2.10.2007
Ensimmäiset kurssitunnit takana, kirjasto korkattu ja inhimillisen unirytmin tynkää aluillaan. Toistaiseksi olen mennyt niinä päivinä, joina ylipäätään olen saanut nukuttua petiin, reilusti ennen puolta yötä ja heräillyt seitsemän maissa aamulla vaikkei mitään pakottavaa tarvetta niin aikaiseen ylösnousuun ole varsinaisesti ollut. Eilen tein jopa niinkin harvinaisen tempun, että kävin tekemässä pienen juoksulenkin heti aamusta ja kiersin laajan kampusalueen suhteelliseen hyvää vauhtia, ensimmäinen kunnon hengästymistä aiheuttanut liikuntasuoritus kuukauteen ja tuntui aika pirun hyvältä.
Lämpötila ulkona oli rapiat 17 astetta mutta tuntui huomattavasti kuumemmalta juostessa; aluksi mietin mahtaako siihen aikaan lenkkeily olla hieman oudoksuttavaa toimintaa, mutta herätän varmaan muutenkin ulkomaalaisena sen verran huomiota, että juokseminen ei sitä juuri lisää enkä muutenkaan hirveästi jaksa välittää moisista seikoista. Isossa kaupungissa aika harvaan törmää koskaan uudestaan. Lenkin jälkeen olen nähnyt aika paljon paikallisiakin aamusella juoksemassa kampusalueella ja sen liepeillä, joten se on sitä myöten sitten varmaan ihan hyväksyttyä toimintaa.
Eilen tapasin myös akateemisen ohjaani prof. Miyazakin kasvatustieteen laitokselta. Hän on erikoistunut community and adult educationiin, joten olin etukäteen hieman huolissani löytäisimmekö yhteistä kosketuspintaa kasvatuksen alueelta varsinkin kun omat ajatukseni tutkimukseen liittyen ovat hieman luonnosmaisia ja epämääräisiä tässä vaiheessa. Sain kuitenkin selitettyä hänelle tutkimusintressejäni ja selvisi, että hänen erikoisalansa tutkimuskirjallisuudesta ja näkemyksistä voi olla erittäin paljon apua tulevan tutkimuksen tekemisessä. Hän esitteli minut myös samasta aihepiiristä kiinnostuneeseen jatko-opiskelijaan, kyseli olenko kiinnostunut osallistumaan hänen seminaariinsa ja näytti missä voin tarpeen vaatiessa työskennellä laitoksen tiloissa. Lyhyeksi olettamani tapaaminen venähti kiertelyineen ja Sugiyaman (em. jatko-opiskelija) kanssa ruokailuineen melkein kolmituntiseksi sessioksi. Hyvin vieraanvaraista ja innostunutta, kuten olettaa saattoikin. Toivottavasti muistin painottaa, että heidän tutkimansa alue on minulle vielä varsin outo ja yritän parhaani mukaan tehdä sitä tutuksi, jotteivat vain erehtyisi luulemaan minusta liikoja :)
Kännykkäkin tuli viimein hommattua, mistä iso kiitos kuuluu Christopherille (jenkkivaihtari Ohiosta), joka hoiti suurimmaksi osaksi liittymänmyyjän kanssa puhumisen. Itse tyydyin vain seuraamaan sivusta keskustelua, jonka käyminen olisi tympeän monimutkaista oikeastaan millä tahansa kielellä. Chris selviytyi kuitenkin urakasta kunniakkaasti hyvällä peruskielitaidoilla. Itsekin pysyin suurinpiirtein kärryillä siitä mitä keskustelu koski ilman, että koko ajan olisi tarvinut kysyä englanniksi mistä kulloinkin oli puhe. Kaikkine säätämisineen meni varmaan rapiat puolitoista tuntia ennenkuin kävelimme elektroniikkaliikkeestä ulos uusien puhelinten ja liittymäpakettin ylpeinä ja ennenkaikkea erittäin helpottuneina omistajina. Vieläkään en ole ihan varma kuinka monen kuukauden sopimuksen mukaan tiliäni tulevat veloittamaan, mutta en tässä vaiheessa jaksa välittää; murehdin seuraavan kerran liittymää vasta sitten kun kielitaitoa on sen verran, että voin itse hoitaa siihen liittyvät kiemurat.
Chris tarjoutui kokkaamaan asuntolassa ja loihti olosuhteisiin nähden erittäin maukkaan pihviaterian. Vastavuoroisesti tarjosin lämmitettyä sakea ruoan kanssa nautittavaksi ja opetin hänelle go-lautapelin alkeet (tietämättömät kysykööt google-sanilta). Ilta vierähti hyvässä seurassa nopeasti eikä unta tarvinut kauaa houkutella tulevaksi, kun sänkyyn heittäytyi makuulle, edes jälleen äänessä olleet kiinalaiset eivät juuri pitäneet hereillä :P
Lämpötila ulkona oli rapiat 17 astetta mutta tuntui huomattavasti kuumemmalta juostessa; aluksi mietin mahtaako siihen aikaan lenkkeily olla hieman oudoksuttavaa toimintaa, mutta herätän varmaan muutenkin ulkomaalaisena sen verran huomiota, että juokseminen ei sitä juuri lisää enkä muutenkaan hirveästi jaksa välittää moisista seikoista. Isossa kaupungissa aika harvaan törmää koskaan uudestaan. Lenkin jälkeen olen nähnyt aika paljon paikallisiakin aamusella juoksemassa kampusalueella ja sen liepeillä, joten se on sitä myöten sitten varmaan ihan hyväksyttyä toimintaa.
Eilen tapasin myös akateemisen ohjaani prof. Miyazakin kasvatustieteen laitokselta. Hän on erikoistunut community and adult educationiin, joten olin etukäteen hieman huolissani löytäisimmekö yhteistä kosketuspintaa kasvatuksen alueelta varsinkin kun omat ajatukseni tutkimukseen liittyen ovat hieman luonnosmaisia ja epämääräisiä tässä vaiheessa. Sain kuitenkin selitettyä hänelle tutkimusintressejäni ja selvisi, että hänen erikoisalansa tutkimuskirjallisuudesta ja näkemyksistä voi olla erittäin paljon apua tulevan tutkimuksen tekemisessä. Hän esitteli minut myös samasta aihepiiristä kiinnostuneeseen jatko-opiskelijaan, kyseli olenko kiinnostunut osallistumaan hänen seminaariinsa ja näytti missä voin tarpeen vaatiessa työskennellä laitoksen tiloissa. Lyhyeksi olettamani tapaaminen venähti kiertelyineen ja Sugiyaman (em. jatko-opiskelija) kanssa ruokailuineen melkein kolmituntiseksi sessioksi. Hyvin vieraanvaraista ja innostunutta, kuten olettaa saattoikin. Toivottavasti muistin painottaa, että heidän tutkimansa alue on minulle vielä varsin outo ja yritän parhaani mukaan tehdä sitä tutuksi, jotteivat vain erehtyisi luulemaan minusta liikoja :)
Kännykkäkin tuli viimein hommattua, mistä iso kiitos kuuluu Christopherille (jenkkivaihtari Ohiosta), joka hoiti suurimmaksi osaksi liittymänmyyjän kanssa puhumisen. Itse tyydyin vain seuraamaan sivusta keskustelua, jonka käyminen olisi tympeän monimutkaista oikeastaan millä tahansa kielellä. Chris selviytyi kuitenkin urakasta kunniakkaasti hyvällä peruskielitaidoilla. Itsekin pysyin suurinpiirtein kärryillä siitä mitä keskustelu koski ilman, että koko ajan olisi tarvinut kysyä englanniksi mistä kulloinkin oli puhe. Kaikkine säätämisineen meni varmaan rapiat puolitoista tuntia ennenkuin kävelimme elektroniikkaliikkeestä ulos uusien puhelinten ja liittymäpakettin ylpeinä ja ennenkaikkea erittäin helpottuneina omistajina. Vieläkään en ole ihan varma kuinka monen kuukauden sopimuksen mukaan tiliäni tulevat veloittamaan, mutta en tässä vaiheessa jaksa välittää; murehdin seuraavan kerran liittymää vasta sitten kun kielitaitoa on sen verran, että voin itse hoitaa siihen liittyvät kiemurat.
Chris tarjoutui kokkaamaan asuntolassa ja loihti olosuhteisiin nähden erittäin maukkaan pihviaterian. Vastavuoroisesti tarjosin lämmitettyä sakea ruoan kanssa nautittavaksi ja opetin hänelle go-lautapelin alkeet (tietämättömät kysykööt google-sanilta). Ilta vierähti hyvässä seurassa nopeasti eikä unta tarvinut kauaa houkutella tulevaksi, kun sänkyyn heittäytyi makuulle, edes jälleen äänessä olleet kiinalaiset eivät juuri pitäneet hereillä :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti