Sapporo, 5.10.2007
こんにちは ！
Tänään ei kalenteriin ole merkittynä mitään, joten blogin kirjoitteluun ja joutenoloon on hyvästi aikaa. Aamupäivän saldona askareiden osalta on uuden pyyhkeen sisäänajo (suihku), täysi vatsa (länkkärityylinen aaminainen), kipeä ja punottava sormi (kaasuhellan kuumentaman pannun ja sormen yhteentörmäys) sekä lapsekas ja hyvä mieli (yotsubato! - mangaa japaniksi). Heräsin tänään vasta kymmenen maissa, vapaapäivän oireita selvästi. Siitä huolimatta, että viimeisen viikon aikana joka yö on tullut nukuttua hyvin ja mielestäni tarpeeksi, olen parin viimeisen päivän aikana ollut iltaisin törkeän väsynyt. Kenties se johtuu vain siitä, että täällä joutuu olemaan aivan eri tavalla koko ajan hoksottimet valppaana, kun uudesta ympäristöstä on kyse, ja toisaalta vieraiden kielten käyttäminen kuormittaa aina aivoja huomattavasti äidinkieltä enemmän. Englantikaan ei vielä kuitenkaan lähde joka tilanteesta hirveän luontevasti lonkilta, mutta ei sitä tarvitse ulos pakottamassakaan olla. Enemmän ehkä keskustelukulttuuriin tottumattomuutta kuin varsinaisesti kielen teknisessä osaamisessa olevaa puutetta; vieraan (äidinkielikin on lapselle ”vieras”) kielen oppiminenhan ei koskaan ole pelkästään sanoja ja kielioppia, vaan mitä suuremmassa määrin sen käyttökulttuurin omaksumista ja oikean kommunikaatiotaajuuden etsimistä.
Kurssien ensimmäiset tunnit on nyt käytynä ja tuleva ohjelma valittavien kurssien osalta suhteellisen selkeä, paitsi jos sattuu niin huonosti käymään, että jollekin ei syystä tai toisesta satu pääsemään. Suurimmalla osalla kursseista ei oltu osattu varautua ylisuureen osanottajamäärään ja siihen seikkaan, että suurin osa tämän vuoden husteppilaisista on humanististen alojen opiskelijoita ja suhteellisen iso osa kursseista tiedepainotteisia. Hivenen amatöörimaista toimintaa koordinaattorien osalta, mutta sille ei enää mahda mitään. Toivotaan nyt vain, että kovin moni ei joutuisi mielenkiintoista kurssia jättämään käymättä sen takia. Jos jossain vaiheessa palautetta pyydetään antamaan, niin siltä osin on ainakin luvassa nätti puska risuja ja ohdakkeita.
Jos suoraan puhelimeen haluaa laittaa terkkuja tai muuten vaan kirjoitella, niin sen suora sähköpostiosoite on nosurface@softbank.ne.jp Täällähän ei tekstiviestejä juuri kukaan lähettele 70 merkin rajoituksen ja ihan vaan sen takia, että mailaaminen on huomattavasti helpompaa ja kätevämpää. Ehkä kännykkäteollisuuden kehitysmaassakin joskus herätään siihen, että sisältö ratkaisee teknisiä ominaisuuksia enemmän... Toisaalta, kun suomalaiset ovat ilmeisen tyytyväisiä kieltä silpovaan merkkirajoitukseensa, niin mikäpä minä siitä olen valittamaan. Kankealle pohjoisen kansalle uusi mediaformaatti ja viestintävälinehän tarkoittaa tunnetusta vain uutta paikkaa olla vaiti ;)
Tänään ei kalenteriin ole merkittynä mitään, joten blogin kirjoitteluun ja joutenoloon on hyvästi aikaa. Aamupäivän saldona askareiden osalta on uuden pyyhkeen sisäänajo (suihku), täysi vatsa (länkkärityylinen aaminainen), kipeä ja punottava sormi (kaasuhellan kuumentaman pannun ja sormen yhteentörmäys) sekä lapsekas ja hyvä mieli (yotsubato! - mangaa japaniksi). Heräsin tänään vasta kymmenen maissa, vapaapäivän oireita selvästi. Siitä huolimatta, että viimeisen viikon aikana joka yö on tullut nukuttua hyvin ja mielestäni tarpeeksi, olen parin viimeisen päivän aikana ollut iltaisin törkeän väsynyt. Kenties se johtuu vain siitä, että täällä joutuu olemaan aivan eri tavalla koko ajan hoksottimet valppaana, kun uudesta ympäristöstä on kyse, ja toisaalta vieraiden kielten käyttäminen kuormittaa aina aivoja huomattavasti äidinkieltä enemmän. Englantikaan ei vielä kuitenkaan lähde joka tilanteesta hirveän luontevasti lonkilta, mutta ei sitä tarvitse ulos pakottamassakaan olla. Enemmän ehkä keskustelukulttuuriin tottumattomuutta kuin varsinaisesti kielen teknisessä osaamisessa olevaa puutetta; vieraan (äidinkielikin on lapselle ”vieras”) kielen oppiminenhan ei koskaan ole pelkästään sanoja ja kielioppia, vaan mitä suuremmassa määrin sen käyttökulttuurin omaksumista ja oikean kommunikaatiotaajuuden etsimistä.
Kurssien ensimmäiset tunnit on nyt käytynä ja tuleva ohjelma valittavien kurssien osalta suhteellisen selkeä, paitsi jos sattuu niin huonosti käymään, että jollekin ei syystä tai toisesta satu pääsemään. Suurimmalla osalla kursseista ei oltu osattu varautua ylisuureen osanottajamäärään ja siihen seikkaan, että suurin osa tämän vuoden husteppilaisista on humanististen alojen opiskelijoita ja suhteellisen iso osa kursseista tiedepainotteisia. Hivenen amatöörimaista toimintaa koordinaattorien osalta, mutta sille ei enää mahda mitään. Toivotaan nyt vain, että kovin moni ei joutuisi mielenkiintoista kurssia jättämään käymättä sen takia. Jos jossain vaiheessa palautetta pyydetään antamaan, niin siltä osin on ainakin luvassa nätti puska risuja ja ohdakkeita.
Jos suoraan puhelimeen haluaa laittaa terkkuja tai muuten vaan kirjoitella, niin sen suora sähköpostiosoite on nosurface@softbank.ne.jp Täällähän ei tekstiviestejä juuri kukaan lähettele 70 merkin rajoituksen ja ihan vaan sen takia, että mailaaminen on huomattavasti helpompaa ja kätevämpää. Ehkä kännykkäteollisuuden kehitysmaassakin joskus herätään siihen, että sisältö ratkaisee teknisiä ominaisuuksia enemmän... Toisaalta, kun suomalaiset ovat ilmeisen tyytyväisiä kieltä silpovaan merkkirajoitukseensa, niin mikäpä minä siitä olen valittamaan. Kankealle pohjoisen kansalle uusi mediaformaatti ja viestintävälinehän tarkoittaa tunnetusta vain uutta paikkaa olla vaiti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti