Sapporo, 9.10.2007
Laiskuus selvästi valtaa alaa, kun muutamaan päivään ei ole kirjoittaminen oikein maistunut; perjantaina tosin tuli kirjoitettua parikin merkintää, joka tasapainottaa parin päivän rakoa mukavasti. Viikonloppu ja sitä seurannut Tai-iku no hi eli sport’s day, joka on myös kansallinen vapaapäivä, eivät pitäneet sisällään mitään niin järisyttävää, että heti olisi pitänyt päästä ylös kirjaamaan. Hiljaiseloa asuntolalla, nähtävyyksiin tutustelua ja shoppailua lähinnä; keittiötarvikkeita ja ruokaa tuli kannettua lähitavaratalosta (jonka viimein useamman epäonnistuneen reissun jälkeen onnistuin löytämään...) useampi kassillinen.
Vielä kun osaisi oikeasti kokatakin jotain...eilen sain paikallisista aineista aikaiseksi ihan mukiinmenevän kanakasvispasta-häsellyksen; ruokakermaa jää kyllä Suomesta kaipaamaan ja toisaalta sitä, että ylipäätään tietää mitä kaupasta ostaa :D Onneksi muillakin on kuuleman mukaan on vastaavia vaikeuksia ja väittävän homman helpottuvan mitä pidempään täällä aikaa viettää, joten turhaa stressiä ei tarvitse siitäkään ottaa. Ja jos alkaa tuntumaan siltä, ettei jaksa itse nähdä vaivaa nälkänsä tyydyttämiseksi, niin aina voi toki lähteä ulos syömään, sillä ravintoloista tässä kaupungissa ei ainakaan ole puutetta.
Lauantaina piti lähteä testaamaan uutta iPod Shufflea, joten latasin soittimen täyteen musiikkia ja lähdin kävelemään sen kummemin etukäteen reittiä suunnittelematta. Päädyin lopulta sitten melkein kävelemään kaupungin länsireunalla sijaitsevalle mäkihyppystadionille asti, sillä matkan varrella sain ajatuksen käydä ottamassa siitä muutaman kuvan, sen verran komean näköinen se kun sattui valaistuna pimeässä yössä olemaan. Aivan perille asti en jaksanut ja hyvä niin, sillä mikäli sinne asti olisin taivaltanut olisin todennäköisesti joutunut palaamaan taksilla takaisin, sillä reissuun meni ilman 3km lisälenkkiäkin hivenen yli kolme tuntia, jonka aikana tuli otettua muutama ihan onnistunut valokuva öisestä kaupunkimaisemasta.
Maanantaina vierailin kaupungin eteläosassa sijaitsevassa Nakajima kooenissa eli puistossa, jossa yllä oleva kuva on otettu. Kaunis paikka, harmillisesti vain sää ei oikein suosinut; vaikka vettä ei tullutkaan oli taivas täynnä tummia pilviä ja tuuli koleahko. Puistossa vaeltelun ja kevyen palelun jälkeen maistui kuuma misopohjainen negiramen -annos lähialueen kuppilassa erinomaisen hyvältä. Sapporo on erittäin tunnettu juuri misoon - soija- tai suolaliemen sijasta- tehdystä ramenista, ja Susukinon alueelta löytyy nykyään kaksi kokonaista kujaa, jotka ovat täynnä pelkkiä keskenään kilpailevia ramen - kojuja. Miksiköhän ramen ei ole Suomessa lyönyt vielä läpi, muuten kuin vaisuina kuppiversioina? Niiden makumaailma olisi kuitenkin sangen helposti sovitettavissa suomalaisten suuhun sopivaksi, ei sillä, että ne täkäläisessä muodossakaan mitenkään hirveästi totuttelua vaativat :)
Laiskuus selvästi valtaa alaa, kun muutamaan päivään ei ole kirjoittaminen oikein maistunut; perjantaina tosin tuli kirjoitettua parikin merkintää, joka tasapainottaa parin päivän rakoa mukavasti. Viikonloppu ja sitä seurannut Tai-iku no hi eli sport’s day, joka on myös kansallinen vapaapäivä, eivät pitäneet sisällään mitään niin järisyttävää, että heti olisi pitänyt päästä ylös kirjaamaan. Hiljaiseloa asuntolalla, nähtävyyksiin tutustelua ja shoppailua lähinnä; keittiötarvikkeita ja ruokaa tuli kannettua lähitavaratalosta (jonka viimein useamman epäonnistuneen reissun jälkeen onnistuin löytämään...) useampi kassillinen.
Vielä kun osaisi oikeasti kokatakin jotain...eilen sain paikallisista aineista aikaiseksi ihan mukiinmenevän kanakasvispasta-häsellyksen; ruokakermaa jää kyllä Suomesta kaipaamaan ja toisaalta sitä, että ylipäätään tietää mitä kaupasta ostaa :D Onneksi muillakin on kuuleman mukaan on vastaavia vaikeuksia ja väittävän homman helpottuvan mitä pidempään täällä aikaa viettää, joten turhaa stressiä ei tarvitse siitäkään ottaa. Ja jos alkaa tuntumaan siltä, ettei jaksa itse nähdä vaivaa nälkänsä tyydyttämiseksi, niin aina voi toki lähteä ulos syömään, sillä ravintoloista tässä kaupungissa ei ainakaan ole puutetta.
Lauantaina piti lähteä testaamaan uutta iPod Shufflea, joten latasin soittimen täyteen musiikkia ja lähdin kävelemään sen kummemin etukäteen reittiä suunnittelematta. Päädyin lopulta sitten melkein kävelemään kaupungin länsireunalla sijaitsevalle mäkihyppystadionille asti, sillä matkan varrella sain ajatuksen käydä ottamassa siitä muutaman kuvan, sen verran komean näköinen se kun sattui valaistuna pimeässä yössä olemaan. Aivan perille asti en jaksanut ja hyvä niin, sillä mikäli sinne asti olisin taivaltanut olisin todennäköisesti joutunut palaamaan taksilla takaisin, sillä reissuun meni ilman 3km lisälenkkiäkin hivenen yli kolme tuntia, jonka aikana tuli otettua muutama ihan onnistunut valokuva öisestä kaupunkimaisemasta.
Maanantaina vierailin kaupungin eteläosassa sijaitsevassa Nakajima kooenissa eli puistossa, jossa yllä oleva kuva on otettu. Kaunis paikka, harmillisesti vain sää ei oikein suosinut; vaikka vettä ei tullutkaan oli taivas täynnä tummia pilviä ja tuuli koleahko. Puistossa vaeltelun ja kevyen palelun jälkeen maistui kuuma misopohjainen negiramen -annos lähialueen kuppilassa erinomaisen hyvältä. Sapporo on erittäin tunnettu juuri misoon - soija- tai suolaliemen sijasta- tehdystä ramenista, ja Susukinon alueelta löytyy nykyään kaksi kokonaista kujaa, jotka ovat täynnä pelkkiä keskenään kilpailevia ramen - kojuja. Miksiköhän ramen ei ole Suomessa lyönyt vielä läpi, muuten kuin vaisuina kuppiversioina? Niiden makumaailma olisi kuitenkin sangen helposti sovitettavissa suomalaisten suuhun sopivaksi, ei sillä, että ne täkäläisessä muodossakaan mitenkään hirveästi totuttelua vaativat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti