Sapporo, 5.11.2007
Olen useampaan otteeseen miettinyt miten oikein päädyinkään tänne toiselle puolelle planeettaa puhumaan vieraita kieliä outojen ihmisten kanssa, kun viihdyn niin hyvin omassa turvallisessa pikkupiirissäni Ennenkaikkea: miksi juuri Japaniin? Voisin sanoa, että erään kivan tytön myötävaikutuksella aikaansaatu lumivyöryreaktio johti loogisesti useamman mutkan kautta tähän pisteeseen tai spekuloida sillä, että tarvitsin yhden vuoden miettiäkseni mitä oikeastaan elämältä haluankaan. Seikkailunhalua, ihmeellisiä fetissejä, audiovisuaalisia kiihokkeita, koukeroisia kirjaimia ja luonnostelman omaisia lauseita jne. Listaa voisi jatkaa kaiketi loputtomiin, mutta sille ei ole tarvetta, sillä tajusin tänään aamulla, että kaikki on lähtöisin perheestä. Minne muuallekaan kuin Japaniin sitä olisi voinut tulla, kun isä on hyvin pitkälti firmalleen omistautunut työnarkomaani ja äiti hoitaa perheen raha-asiat...
Nojoo, täällä ei oikeastaan ole tapahtunut mitään älyttömän erikoista viimeisen merkinnän jälkeen, mitä nyt olen tuhlannut rahaa hyvin tyttömäisesti shoppailemalla ja bilettämällä. Huolestuttavaa... vaikka en yleensä mitenkään hirveästi noteeraa eläintensuojelullisia seikkoja sai vierailu paikallisessa eläinkaupassa minut silti hyvin masentuneelle tuulelle. En ole käynyt Suomessa liikkeissä pitkään aikaan, mutta muistikuvani on se, ettei niissä ole samalla tavalla onnettoman näköisiä kissan- ja koiranpentuja pienissä lasikopeissaan odottamassa ostajia. Söpöjähän ne toki ovat, mutta säälin tunne ajoi sen normaalin ilahtuneisuuden tunteen ohi, joka yleensä syntyy kun näkee pieniä karvaisia otuksia (sori Sfinxit, tykkään karvaisista mirreistä). Synttärilahja Wikille löytyi pienen etsinnän jälkeen.
Kuvassa Gustav ja allekirjoittanut hivenen poikkeavasti ilman laseja ja hiukset auki, mitä pitäisi kuulemma tehdä useamminkin. Vähän reilummalla parralla näyttäisin ilmeisesti kovinkin messiaaniselta :P Mennee iltapäiväoluiden piikkiin. Tavaratalojen vaateosastoilla on kiva vierailla, ainakin mikäli tajuaa olla katsomatta kivojen ja tyylikkäiden vaatteiden hintalappuja, siitä saa lähes poikkeuksetta vain pahan mielen. Palvelu on, kuten odottaa saattaa, erinomaista: kassoilla ei juuri asoida, vaan maksaa voi mukavasti istuen ja talvitakin mukana saa leuhkan pukupussin...
Opinnot etenevät omalla painollaan ja kielitaito paranee hissuksiin. WW2 history and memory in Japan - kurssin ryhmätyön aiheeksi valikoitui tapaus Hibakusha eli atomipommin kokeneiden elämä ja heidän kohtelunsa sodanjälkeisessä Japanissa. Samasta aiheesta kirjoitan myös kurssipaperin keskittyen siihen miten ja millaisin painotuksin selviytyneiden elämää on käsitelty fiktion puolella.Koskapa tykkään omassa huoneessa nyhjäämisestä ja väkertelystä, ostin tauluksi suunnittelemani 2000 palan palapelin sekä ison nipun origamipaperia iltojen ratoksi. Facebook ja muu internetissä sosialisointi pitävät myöskin iltaisin toimeliaina, sakeakin on sen verran vielä varastossa, että dormitoverin voi kutsua nauttimaan kupillisen kuumaa lyhyelläkin varoitusajalla. Ensilunta odotellessa...okarada ni kuregure mo ki o tsuke kudasai!
Olen useampaan otteeseen miettinyt miten oikein päädyinkään tänne toiselle puolelle planeettaa puhumaan vieraita kieliä outojen ihmisten kanssa, kun viihdyn niin hyvin omassa turvallisessa pikkupiirissäni Ennenkaikkea: miksi juuri Japaniin? Voisin sanoa, että erään kivan tytön myötävaikutuksella aikaansaatu lumivyöryreaktio johti loogisesti useamman mutkan kautta tähän pisteeseen tai spekuloida sillä, että tarvitsin yhden vuoden miettiäkseni mitä oikeastaan elämältä haluankaan. Seikkailunhalua, ihmeellisiä fetissejä, audiovisuaalisia kiihokkeita, koukeroisia kirjaimia ja luonnostelman omaisia lauseita jne. Listaa voisi jatkaa kaiketi loputtomiin, mutta sille ei ole tarvetta, sillä tajusin tänään aamulla, että kaikki on lähtöisin perheestä. Minne muuallekaan kuin Japaniin sitä olisi voinut tulla, kun isä on hyvin pitkälti firmalleen omistautunut työnarkomaani ja äiti hoitaa perheen raha-asiat...
Nojoo, täällä ei oikeastaan ole tapahtunut mitään älyttömän erikoista viimeisen merkinnän jälkeen, mitä nyt olen tuhlannut rahaa hyvin tyttömäisesti shoppailemalla ja bilettämällä. Huolestuttavaa... vaikka en yleensä mitenkään hirveästi noteeraa eläintensuojelullisia seikkoja sai vierailu paikallisessa eläinkaupassa minut silti hyvin masentuneelle tuulelle. En ole käynyt Suomessa liikkeissä pitkään aikaan, mutta muistikuvani on se, ettei niissä ole samalla tavalla onnettoman näköisiä kissan- ja koiranpentuja pienissä lasikopeissaan odottamassa ostajia. Söpöjähän ne toki ovat, mutta säälin tunne ajoi sen normaalin ilahtuneisuuden tunteen ohi, joka yleensä syntyy kun näkee pieniä karvaisia otuksia (sori Sfinxit, tykkään karvaisista mirreistä). Synttärilahja Wikille löytyi pienen etsinnän jälkeen.
Kuvassa Gustav ja allekirjoittanut hivenen poikkeavasti ilman laseja ja hiukset auki, mitä pitäisi kuulemma tehdä useamminkin. Vähän reilummalla parralla näyttäisin ilmeisesti kovinkin messiaaniselta :P Mennee iltapäiväoluiden piikkiin. Tavaratalojen vaateosastoilla on kiva vierailla, ainakin mikäli tajuaa olla katsomatta kivojen ja tyylikkäiden vaatteiden hintalappuja, siitä saa lähes poikkeuksetta vain pahan mielen. Palvelu on, kuten odottaa saattaa, erinomaista: kassoilla ei juuri asoida, vaan maksaa voi mukavasti istuen ja talvitakin mukana saa leuhkan pukupussin...
Opinnot etenevät omalla painollaan ja kielitaito paranee hissuksiin. WW2 history and memory in Japan - kurssin ryhmätyön aiheeksi valikoitui tapaus Hibakusha eli atomipommin kokeneiden elämä ja heidän kohtelunsa sodanjälkeisessä Japanissa. Samasta aiheesta kirjoitan myös kurssipaperin keskittyen siihen miten ja millaisin painotuksin selviytyneiden elämää on käsitelty fiktion puolella.Koskapa tykkään omassa huoneessa nyhjäämisestä ja väkertelystä, ostin tauluksi suunnittelemani 2000 palan palapelin sekä ison nipun origamipaperia iltojen ratoksi. Facebook ja muu internetissä sosialisointi pitävät myöskin iltaisin toimeliaina, sakeakin on sen verran vielä varastossa, että dormitoverin voi kutsua nauttimaan kupillisen kuumaa lyhyelläkin varoitusajalla. Ensilunta odotellessa...okarada ni kuregure mo ki o tsuke kudasai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti