Sapporo, 20.10.2007
Matalan profiilin viikonloppu; budjetti on hivenen kuralla eikä intoakaan oikein ole ollut lähteä ihmeemmin ulos seikkailemaan, kun vettä tulee taukoamatta ja tuulikin piiskaa heiveröisiä ikkunoita voimalla. Sen verran tänään ulos asti vaivauduin, että kävin tekemässä tyypillisen ”loppukuun” ruokavaraston täydennysreissun opiskelijatyyliin :P Suurin osa varmaan tietää entuudestaan hyvin, että olen rahankäyttäjänä välillä jokseenkin huoleton ja lyhytkatseinen. Yleensä sen verran olen ollut tietoinen, että budjetin rajat eivät ole tulleet kovin yllätyksenä vastaan. Täällä olen kuitenkin joutunut olemaan toistaiseksi pelkästään visa-tilin varassa ja kun isoimmat ja hintavimmat hankinnat tuppaavat sijoittumaan aina omillaan asumisen alkuvaiheille ei pitäisi kait olla liian yllättynyt, että tontun suuruinen luotto on hyvin nopeasti käytetty.
Japanihan on kuitenkin aika kallis maa asua, vaikka suomalaista alvia vastaava vero ei ole kuin viiden prosentin verran. Moniin teollisuusmaihin verrattuna suhteellisen alhaisen kulutusveron korottamiseen kohdistuu paineita, sillä nopeasti kasvavan senioriväestön isoa eläkepottia on harmaantuvassa yhteiskunnassa maksamassa entistä pienempi määrä työntekijöitä. Kysymyksessä ovat samat ongelmat kuin Suomessa ja muissa jälkiteollistuneissa maissa, sillä erotuksella, että täällä ongelmat kasaantuvat paljon nopeammalla vauhdilla ja mittakaava on maailman suurimpien talouksien joukkoon kuuluvassa maassa reilusti suurempi.
Mutta ei siitä sen enempää, takaisin mikrotaloudellisiin ongelmiin :P Luottorajan umpeutumisesta tuleva suurin ongelma ei ole akuutti rahapula, vaan samalta veloitettavat kännykkä- ja nettiliittymät (joista jälkimmäisestä tosin ei ole vielä parin viikon jälkeenkään minkäänlaista tietoa), joiden sulkeutuminen maksamattomuuden johdosta olisi suhteellisen rampauttava isku. Hoshikunai! Pienellä rahamäärällä toimeentuleminen on aina omalla tavallaan hyvin opettavainen kokemus: tuleepahan ruokakaupassakin katsottua välillä hieman kriittisemmmin hintoja eikä ostettua pelkästään nälkäisillä silmillä. Japanin Pirkkakin tuli löydettyä siinä sivussa...
2000 jenin seteli on muuten hyvin kaunis ja edelleen sen verran vähäisessä levityksessä, että sen näkeminen on monesti japanilaisellekin huomionarvoinen tapahtuma. Niinpä kun satuin yhden saamaan käsiini en siitä mielelläni luovu, vaikka rationaalisuuteen vetoavat äänet minua valheelllisesti yrittävät saada luopumaan siitä niinkin vähäpätöisen asian kuin nälän tyydyttämisen vuoksi... kaikkea ne viitsivätkin... ei se ole rahaa enää siinä vaiheessa, kun sen laittaa kokoelmiinsa ;)
Kuvassa perjantai-illan nörttiaktiviteettia korealaisen Ukin kanssa. Go-pelin lopputilanne, kameran takana jenkkivahvistus Chris. Muut lähtivät tappamaan aivosolujaan Susukinoon, mutta me jäimme suosiolla kiusaamaan omiamme ei-niin-puhtoiseen keittiötilaan. Täytynee vielä kerran pyytää Ukilta anteeksi sitä, että sain hänen päänsä särkemään pakottamalla hänet miettimään liikaa ^^ Go:ssa tasapaino hyökkäyksen ja puolustuksen välillä on elimellisen tärkeä osa pelistrategiaa; pelit imitoivat elämää ja toisinpäin. Pitäisi ehkä miettiä myös rahansijoituksia samalla pieteetillä kuin kivien asettelua pelilaudalle...
Matalan profiilin viikonloppu; budjetti on hivenen kuralla eikä intoakaan oikein ole ollut lähteä ihmeemmin ulos seikkailemaan, kun vettä tulee taukoamatta ja tuulikin piiskaa heiveröisiä ikkunoita voimalla. Sen verran tänään ulos asti vaivauduin, että kävin tekemässä tyypillisen ”loppukuun” ruokavaraston täydennysreissun opiskelijatyyliin :P Suurin osa varmaan tietää entuudestaan hyvin, että olen rahankäyttäjänä välillä jokseenkin huoleton ja lyhytkatseinen. Yleensä sen verran olen ollut tietoinen, että budjetin rajat eivät ole tulleet kovin yllätyksenä vastaan. Täällä olen kuitenkin joutunut olemaan toistaiseksi pelkästään visa-tilin varassa ja kun isoimmat ja hintavimmat hankinnat tuppaavat sijoittumaan aina omillaan asumisen alkuvaiheille ei pitäisi kait olla liian yllättynyt, että tontun suuruinen luotto on hyvin nopeasti käytetty.
Japanihan on kuitenkin aika kallis maa asua, vaikka suomalaista alvia vastaava vero ei ole kuin viiden prosentin verran. Moniin teollisuusmaihin verrattuna suhteellisen alhaisen kulutusveron korottamiseen kohdistuu paineita, sillä nopeasti kasvavan senioriväestön isoa eläkepottia on harmaantuvassa yhteiskunnassa maksamassa entistä pienempi määrä työntekijöitä. Kysymyksessä ovat samat ongelmat kuin Suomessa ja muissa jälkiteollistuneissa maissa, sillä erotuksella, että täällä ongelmat kasaantuvat paljon nopeammalla vauhdilla ja mittakaava on maailman suurimpien talouksien joukkoon kuuluvassa maassa reilusti suurempi.
Mutta ei siitä sen enempää, takaisin mikrotaloudellisiin ongelmiin :P Luottorajan umpeutumisesta tuleva suurin ongelma ei ole akuutti rahapula, vaan samalta veloitettavat kännykkä- ja nettiliittymät (joista jälkimmäisestä tosin ei ole vielä parin viikon jälkeenkään minkäänlaista tietoa), joiden sulkeutuminen maksamattomuuden johdosta olisi suhteellisen rampauttava isku. Hoshikunai! Pienellä rahamäärällä toimeentuleminen on aina omalla tavallaan hyvin opettavainen kokemus: tuleepahan ruokakaupassakin katsottua välillä hieman kriittisemmmin hintoja eikä ostettua pelkästään nälkäisillä silmillä. Japanin Pirkkakin tuli löydettyä siinä sivussa...
2000 jenin seteli on muuten hyvin kaunis ja edelleen sen verran vähäisessä levityksessä, että sen näkeminen on monesti japanilaisellekin huomionarvoinen tapahtuma. Niinpä kun satuin yhden saamaan käsiini en siitä mielelläni luovu, vaikka rationaalisuuteen vetoavat äänet minua valheelllisesti yrittävät saada luopumaan siitä niinkin vähäpätöisen asian kuin nälän tyydyttämisen vuoksi... kaikkea ne viitsivätkin... ei se ole rahaa enää siinä vaiheessa, kun sen laittaa kokoelmiinsa ;)
Kuvassa perjantai-illan nörttiaktiviteettia korealaisen Ukin kanssa. Go-pelin lopputilanne, kameran takana jenkkivahvistus Chris. Muut lähtivät tappamaan aivosolujaan Susukinoon, mutta me jäimme suosiolla kiusaamaan omiamme ei-niin-puhtoiseen keittiötilaan. Täytynee vielä kerran pyytää Ukilta anteeksi sitä, että sain hänen päänsä särkemään pakottamalla hänet miettimään liikaa ^^ Go:ssa tasapaino hyökkäyksen ja puolustuksen välillä on elimellisen tärkeä osa pelistrategiaa; pelit imitoivat elämää ja toisinpäin. Pitäisi ehkä miettiä myös rahansijoituksia samalla pieteetillä kuin kivien asettelua pelilaudalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti