Sapporo, 28.10.2007
Johan myrkyn lykkäs ja tauin pukkas; päätti raiskata räkätaudilla ja pistää kehon kuumottelemaan. Toisin kuin otsikosta voisi päätellä, kädet eivät tuntuneet kuin parilta ilmapalloja, vaan suunnattoman raskailta ja jomottavilta edesauttaen muutaman päivän taukoa kirjoittelulta. Kuumehuuruisena tosin ei ajatuksenjuoksu ole sieltä terävimmästä päästä, joten selkeämpien päivien odottaminen oli paikallaan, jottei tekstien taso laskisi entistäkin alhaisemmalle tasolle. Gomennee.
Kuvittelin, etten koskaan saisi käytettyä kaikkia niitä laskemattomia nenäliinapakkauksia, joita tavallisella kaupunkireissulla tarttuu aina mukaan muutama. Mutta kuinka ollakaan kun keho päätti aukaista hanan (jos tajusi vitsin saa kaikin mokomin nauraa) täysille, siirtyi nuharättivarasto roskakoriin - välillä myös lattian kautta - luvattoman nopeasti. Nyt viikonlopun tuskailun voi ottaa kevyen vitsailevasti, mutta voin vakuuttaa ettei lauantai ja sunnuntain välisenä yönä juuri naurattanut. Polttaisin petivaatteet samantien elleivät ne sattuisi olemaan asuntolan omaisuutta.
Tyypilliseen tapaan tuskin paremmalla hetkellä olisi voinut kuumeen kouriin joutua, eihän tiedossa ollut muuta kuin retki kuumien lähteiden kylpylään suomalaisporukalla sekä juo-niin-paljon-kuin-haluat Halloween pileet, joita varten sijoitin pennosia maailman törkeimpään asukokonaisuuteen. Tylsän kuuloinen päiväohjelma, eikö? Ei niin yhtään harmita, että kaikki tuo jäi välistä...pettymyksen kyynelistä saa aikaiseksi hyvin katkeran makuisen juoman. >_<
Internet for the rescue! Mustimpina hetkinä sentään jossain pilkahtelee pientä valoa, kuin tulikärpäsiä pimeässä luolassa. Kauan odotettu paketti saapui viimein kuin tilauksesta lievittämään ankeiden sairaspäivien kurjuutta. Koti sai viimein sykkivän sydämensä, kehräävä moottori tiedon valtatien alleen ja puheintoiset sormet tanssialustansa. Skypettäminenkin onnistuu tätä nykyä, jos kiinnostaa rimpautella. Ja mikä vieläkin hienompaa, onnistuu blogin päivittäminen huomattavasti helpommin, tarkoittaen tiiviimpää julkaisutahtia (en lupaa silti mitään) ja nopeampaa kirotusvireiden korjausta! :P Ensimmäiseen erään tuli ihan liikaa selkeitä huolimattomuusvirheitä, oikeinkirjoitustahan en hallitse, vaikka kenties pitäisikin...
Tänään ostin sadan jenin putiikista setin täällä hyvin suosittuja hengityssuojaimia, joita käytetään pitämään pisarat siellä minne ne kuuluisivat eli poissa muiden hengitysteistä (tiehyeistä?). En vielä kuitenkaan kehdannut ottaa niitä käyttöön ihmisten ilmoilla, arvanneeko kukaan miksi... oikea vastaus ei sitten ole se, että ostin epähuomiossa lapsille tarkoitettuja malleja :P Parempaa tietämystä uhmaten aina, kun maskia käyttävä tulee sisätiloissa vastaan, käy refleksinomaisesti mielessä onko rakennuksen hengitysilmassa kenties jotain vialla. Ulkona ilma on ainakin kohta hyvin raikas ja hapekas, kunhan vain taivaan esteri malttaisi sulkea rektaalihanansa.
Johan myrkyn lykkäs ja tauin pukkas; päätti raiskata räkätaudilla ja pistää kehon kuumottelemaan. Toisin kuin otsikosta voisi päätellä, kädet eivät tuntuneet kuin parilta ilmapalloja, vaan suunnattoman raskailta ja jomottavilta edesauttaen muutaman päivän taukoa kirjoittelulta. Kuumehuuruisena tosin ei ajatuksenjuoksu ole sieltä terävimmästä päästä, joten selkeämpien päivien odottaminen oli paikallaan, jottei tekstien taso laskisi entistäkin alhaisemmalle tasolle. Gomennee.
Kuvittelin, etten koskaan saisi käytettyä kaikkia niitä laskemattomia nenäliinapakkauksia, joita tavallisella kaupunkireissulla tarttuu aina mukaan muutama. Mutta kuinka ollakaan kun keho päätti aukaista hanan (jos tajusi vitsin saa kaikin mokomin nauraa) täysille, siirtyi nuharättivarasto roskakoriin - välillä myös lattian kautta - luvattoman nopeasti. Nyt viikonlopun tuskailun voi ottaa kevyen vitsailevasti, mutta voin vakuuttaa ettei lauantai ja sunnuntain välisenä yönä juuri naurattanut. Polttaisin petivaatteet samantien elleivät ne sattuisi olemaan asuntolan omaisuutta.
Tyypilliseen tapaan tuskin paremmalla hetkellä olisi voinut kuumeen kouriin joutua, eihän tiedossa ollut muuta kuin retki kuumien lähteiden kylpylään suomalaisporukalla sekä juo-niin-paljon-kuin-haluat Halloween pileet, joita varten sijoitin pennosia maailman törkeimpään asukokonaisuuteen. Tylsän kuuloinen päiväohjelma, eikö? Ei niin yhtään harmita, että kaikki tuo jäi välistä...pettymyksen kyynelistä saa aikaiseksi hyvin katkeran makuisen juoman. >_<
Internet for the rescue! Mustimpina hetkinä sentään jossain pilkahtelee pientä valoa, kuin tulikärpäsiä pimeässä luolassa. Kauan odotettu paketti saapui viimein kuin tilauksesta lievittämään ankeiden sairaspäivien kurjuutta. Koti sai viimein sykkivän sydämensä, kehräävä moottori tiedon valtatien alleen ja puheintoiset sormet tanssialustansa. Skypettäminenkin onnistuu tätä nykyä, jos kiinnostaa rimpautella. Ja mikä vieläkin hienompaa, onnistuu blogin päivittäminen huomattavasti helpommin, tarkoittaen tiiviimpää julkaisutahtia (en lupaa silti mitään) ja nopeampaa kirotusvireiden korjausta! :P Ensimmäiseen erään tuli ihan liikaa selkeitä huolimattomuusvirheitä, oikeinkirjoitustahan en hallitse, vaikka kenties pitäisikin...
Tänään ostin sadan jenin putiikista setin täällä hyvin suosittuja hengityssuojaimia, joita käytetään pitämään pisarat siellä minne ne kuuluisivat eli poissa muiden hengitysteistä (tiehyeistä?). En vielä kuitenkaan kehdannut ottaa niitä käyttöön ihmisten ilmoilla, arvanneeko kukaan miksi... oikea vastaus ei sitten ole se, että ostin epähuomiossa lapsille tarkoitettuja malleja :P Parempaa tietämystä uhmaten aina, kun maskia käyttävä tulee sisätiloissa vastaan, käy refleksinomaisesti mielessä onko rakennuksen hengitysilmassa kenties jotain vialla. Ulkona ilma on ainakin kohta hyvin raikas ja hapekas, kunhan vain taivaan esteri malttaisi sulkea rektaalihanansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti