Sapporo, 27.9.2007
”Sign here please”, ehdottomasti päivän ykkösfraaseja, ainakin määrällisesti mitattuna. Ohjelmassa oli pitkään odotetut pankkiin, muukalaisrekisteriin ja kansallisen terveysvakuutuksen piiriin kirjautumiset, joiden säätämiseen meni kaikkine siirtymisineen (valkohanskaiset kuskit vanhoissa autoissaan = japanilaiset taksit) ja lappujen täyttelemisineen leijonasosa päivästä. Monille, allekirjoittanut mukaanluettuna, tuli pienoisena yllätyksenä, että täällä ollaan älyttömän tarkkoja siitä, että allekirjoitus on jokaisessa dokumentissa täsmälleen samanlainen; useampi sai huomautuksen siitä, että osaan papereista se oli tilan puutteessa kirjoitettu kahteen riviin. Liekö tuo niin iso yllätys, allekirjoituksen laadulla kun ei ole koskaan aiemmin hirveän tähdellistä merkitystä ole ollut. Kunhan on lapuista löytynyt, niin sillä hyvä. Noh, ovatpahan alta pois.
Muukalaiskorttia ja pankkikirjaa joutuu jonkun aikaa odottelemaan, mutta sitä ennen väliaikaistodistukset käyvät esimerkiksi kännykkäliittymää hommatessa aitojen sijaisina. Kytkyluurien hommaamista yritettiin pitkään, mutta koska isohkossa porukassamme ei ollut yhtään sellaista, jonka japaninkielen taidot riittäisivät järjettömän monimutkaisten liittymäsopimusten selvittämiseen siirtyi puhelinten ostaminen suosiolla seuraavalle vapaalle päivälle. Sen verran selvisi, että puhelimesta riippuen kytkysopparille tulee hintaa 2000-4000 jenin väliltä. Eri operaattoreilla on hieman eri käytännöt sen suhteen millaisia alennuksia opiskelijat saavat ja millaisilla taksoilla toisten operaattorien liittymiin sekä ulkomaille soittaminen tapahtuu. Siihen päälle vielä erilaiset palvelutasot ja x eri tapaa maksaa kuukausittaiset laskut, niin valmiina on rasittavan monimutkainen soppa, joka veisi Suomessakin yöunet aika helposti. Yodobashi Camera on edelleen helvetin äänekäs ja rasittava liike.
Eilen sain viimein aikaiseksi investoitua elämäni ensimmäiseen omaan kameraan! Sonyn Cybershot, josta en ollut aikasemmin kuullutkaan, rupesi liikkeissä taajaan pyörineiden mainosvideoiden perusteella vaikuttamaan sen verran hienolta vehkeeltä, että muita saman hintaluokan vaihtoehtoja ei tarvinut kovin kauaa miettiä. Sen verran uusi malli lienee kyseessä, ettei käyttöohjeita ollut vielä englanniksi saatavilla, mistä myyjä muutamaan otteeseen muisti murehtia. Sanakirjan ja kielen perusteiden kanssa selviää yllättävän pitkälle, tosin vasta tänään kerkesin kahlaamaan ohjeita niin pitkälle, että uskalsin ottaa kameran käyttöön. Iso kosketusnäyttö, paljon hienoja ominaisuuksia, kompakti koko ja hintakin ihan kohdillaan. Kaikkia hienouksia en vielä edes tiedä, sillä parin tunnin jälkeen teknisen tekstin kääntäminen alkaa käymään turhan puuduttavaksi : P Kunhan nettiin pääsee, niin uusia kuvia ompi sit luvassa :)
Pieniin mestoihin tottuneella Japanin mittakaavassa ”pienehkö” Sapporo on melko väsyttävän iso kompleksi, jossa riittää tutkittavaa ja koettavaa hyvinkin pitkäksi aikaa, etenkin kun iso osa tarjonnasta pysyy riittävän lukutaidon puutteen vuoksi toistaiseksi piilossa. Eilen kiertelin hieman aiempaa syvemmällä ydinkeskustassa; tsekkasin viihtyisän Oodori puiston, vaelsin Tanukikoji Shopping Arcadessa ja kävin Susukinon eli Japanin toiseksi suurimman hurvittelukeskittymän reunoilla pyörähtämässä. Jouduin virnuilemaan ja myhäilemään itsekseni useampaan otteeseen lueskellessani japanilaisten liikkeiden huvittavia englannin kielisiä sloganeita ja muita vastaavia (jo kaupungin ylpeyden eli baseball-joukkue Nippon Ham Fightersin nimi on jokseenkin huvittava). Ihan niinkuin en herättäisi jo muutenkin ihan riittävästi tarpeetonta huomiota...sivuhuomiona voisi todeta, että käytetyt sarjakuvat ovat TODELLA halpoja. Ei sillä, että mangat tääällä muutenkaan mitenkään hirveän kalliita olisivat, mutta jos 400 jenillä (n. 2,5e) saa kolmen pokkarin verran luettavaa voi olla, että huoneessa notkuu pian huolestuttava kasa lukuharjoitusmateriaalia :D
Tiistaina käänsi vituillaan olleen unirytmin viimein kohdilleen nukkumalla aikalailla täysin valvoen ja sätkien vietetyn yön jälkeen iltapäivä kahdesta seuraavaan aamuun asti. Delayed jet lag tai jotain. :P Välissä kerkesin hyvin japanilaiseen tyyliin polkemaan kaupungissa sateenvarjon kanssa ja hommaamaan asuntolan liki seitsenkymppiseltä talonmieheltä viimein huoneesta puuttuneet tarvikkeet. Mukava ukko, vaikka japaninkielestään ei oikein koko ajan meinannut ottaa selkoa, sen verran kuitenkin, että vaadittavat hommat ja small talkit saatiin suoritettua. Saman päivän aamuna ukkonen pauhasi melko komeaan malliin, salamat taisivat paikoin iskeä melko lähelle asuntolan aluetta. Nanka kowai.
”Sign here please”, ehdottomasti päivän ykkösfraaseja, ainakin määrällisesti mitattuna. Ohjelmassa oli pitkään odotetut pankkiin, muukalaisrekisteriin ja kansallisen terveysvakuutuksen piiriin kirjautumiset, joiden säätämiseen meni kaikkine siirtymisineen (valkohanskaiset kuskit vanhoissa autoissaan = japanilaiset taksit) ja lappujen täyttelemisineen leijonasosa päivästä. Monille, allekirjoittanut mukaanluettuna, tuli pienoisena yllätyksenä, että täällä ollaan älyttömän tarkkoja siitä, että allekirjoitus on jokaisessa dokumentissa täsmälleen samanlainen; useampi sai huomautuksen siitä, että osaan papereista se oli tilan puutteessa kirjoitettu kahteen riviin. Liekö tuo niin iso yllätys, allekirjoituksen laadulla kun ei ole koskaan aiemmin hirveän tähdellistä merkitystä ole ollut. Kunhan on lapuista löytynyt, niin sillä hyvä. Noh, ovatpahan alta pois.
Muukalaiskorttia ja pankkikirjaa joutuu jonkun aikaa odottelemaan, mutta sitä ennen väliaikaistodistukset käyvät esimerkiksi kännykkäliittymää hommatessa aitojen sijaisina. Kytkyluurien hommaamista yritettiin pitkään, mutta koska isohkossa porukassamme ei ollut yhtään sellaista, jonka japaninkielen taidot riittäisivät järjettömän monimutkaisten liittymäsopimusten selvittämiseen siirtyi puhelinten ostaminen suosiolla seuraavalle vapaalle päivälle. Sen verran selvisi, että puhelimesta riippuen kytkysopparille tulee hintaa 2000-4000 jenin väliltä. Eri operaattoreilla on hieman eri käytännöt sen suhteen millaisia alennuksia opiskelijat saavat ja millaisilla taksoilla toisten operaattorien liittymiin sekä ulkomaille soittaminen tapahtuu. Siihen päälle vielä erilaiset palvelutasot ja x eri tapaa maksaa kuukausittaiset laskut, niin valmiina on rasittavan monimutkainen soppa, joka veisi Suomessakin yöunet aika helposti. Yodobashi Camera on edelleen helvetin äänekäs ja rasittava liike.
Eilen sain viimein aikaiseksi investoitua elämäni ensimmäiseen omaan kameraan! Sonyn Cybershot, josta en ollut aikasemmin kuullutkaan, rupesi liikkeissä taajaan pyörineiden mainosvideoiden perusteella vaikuttamaan sen verran hienolta vehkeeltä, että muita saman hintaluokan vaihtoehtoja ei tarvinut kovin kauaa miettiä. Sen verran uusi malli lienee kyseessä, ettei käyttöohjeita ollut vielä englanniksi saatavilla, mistä myyjä muutamaan otteeseen muisti murehtia. Sanakirjan ja kielen perusteiden kanssa selviää yllättävän pitkälle, tosin vasta tänään kerkesin kahlaamaan ohjeita niin pitkälle, että uskalsin ottaa kameran käyttöön. Iso kosketusnäyttö, paljon hienoja ominaisuuksia, kompakti koko ja hintakin ihan kohdillaan. Kaikkia hienouksia en vielä edes tiedä, sillä parin tunnin jälkeen teknisen tekstin kääntäminen alkaa käymään turhan puuduttavaksi : P Kunhan nettiin pääsee, niin uusia kuvia ompi sit luvassa :)
Pieniin mestoihin tottuneella Japanin mittakaavassa ”pienehkö” Sapporo on melko väsyttävän iso kompleksi, jossa riittää tutkittavaa ja koettavaa hyvinkin pitkäksi aikaa, etenkin kun iso osa tarjonnasta pysyy riittävän lukutaidon puutteen vuoksi toistaiseksi piilossa. Eilen kiertelin hieman aiempaa syvemmällä ydinkeskustassa; tsekkasin viihtyisän Oodori puiston, vaelsin Tanukikoji Shopping Arcadessa ja kävin Susukinon eli Japanin toiseksi suurimman hurvittelukeskittymän reunoilla pyörähtämässä. Jouduin virnuilemaan ja myhäilemään itsekseni useampaan otteeseen lueskellessani japanilaisten liikkeiden huvittavia englannin kielisiä sloganeita ja muita vastaavia (jo kaupungin ylpeyden eli baseball-joukkue Nippon Ham Fightersin nimi on jokseenkin huvittava). Ihan niinkuin en herättäisi jo muutenkin ihan riittävästi tarpeetonta huomiota...sivuhuomiona voisi todeta, että käytetyt sarjakuvat ovat TODELLA halpoja. Ei sillä, että mangat tääällä muutenkaan mitenkään hirveän kalliita olisivat, mutta jos 400 jenillä (n. 2,5e) saa kolmen pokkarin verran luettavaa voi olla, että huoneessa notkuu pian huolestuttava kasa lukuharjoitusmateriaalia :D
Tiistaina käänsi vituillaan olleen unirytmin viimein kohdilleen nukkumalla aikalailla täysin valvoen ja sätkien vietetyn yön jälkeen iltapäivä kahdesta seuraavaan aamuun asti. Delayed jet lag tai jotain. :P Välissä kerkesin hyvin japanilaiseen tyyliin polkemaan kaupungissa sateenvarjon kanssa ja hommaamaan asuntolan liki seitsenkymppiseltä talonmieheltä viimein huoneesta puuttuneet tarvikkeet. Mukava ukko, vaikka japaninkielestään ei oikein koko ajan meinannut ottaa selkoa, sen verran kuitenkin, että vaadittavat hommat ja small talkit saatiin suoritettua. Saman päivän aamuna ukkonen pauhasi melko komeaan malliin, salamat taisivat paikoin iskeä melko lähelle asuntolan aluetta. Nanka kowai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti