Sapporo, 16.2.2008
Viimeisen ohjelmaa sisältäneen viikon ennen kevätlomaa rikaksi jäi yksi kanji-tunti, joka oli tietysti aamulla heti ensimmäisellä tuntipaikalla. Niin tyypillistä, mutta tunnollisena opiskelijana tuli paikalle vaivauduttua, osin ihan vain siinä toivossa, että edellisellä viikolla tehdyt kokeet oltaisi saatu jo palautettuna takaisin. Ei saatu. Samana iltana järjestettiin kolmen vaihtarituttavan yhteiset synttäripileet: miestä vahvempaa nautittiin vain mauksi, edellisen illan makeat litkut olivat liian hyvin kehon muistissa ja seuraavan päivän aikainen herätys ja reissu lastentarhaan pitivät hyvin kontrollista huolen.
Torstaiaamuna tutustuttiin perinteisen japanilaisen soittimen, koton (kuvassa), ihmeelliseen maailmaan ja istuttiin seizassa jalat tunnottomiksi sen verran pahasti, että oikeassa jalkaterässä ei vieläkään veri kierrä ihan normaalisti. 13-kielistä kantelemaisesta soittimesta irrotetaan ääntä nyppimällä kieliä kolmella oikean käden peukaloon sekä etu- ja keskisormiin kiinnitettävillä kynsiä muistuttavilla plektroilla; vasen käsi vastaa äänten sammuttamisesta tai kielten venyttämisestä. Lyhyellä oppitunnilla harjoiteltiin soittamaan sakura, sakura eli varmaankin yksi tunnetuimmista perinteisistä japanilaisista sävellyksistä. Kunhan hanakkaasti irtoamaan pyrkineet plektrat sai pysymään sormissa ja unohti omistavansa jalat, oli kappaleen soittamaan oppiminen ensin nuoteista ja sitten ilman suhteellisen helppo nakki. Harmi ettei tiukka aikataulu ja iso oppilasmäärä antanut eväitä muiden juttujen harjoitteluun. Lupauduin hulluuksissani soittamaan sakuran muiden vaihtarien kanssa yhdessä jossain julkisessa koto-tapahtumassa huhtikuun lopulla :P (tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut toim. huom.)
Illalla harjoiteltiin oikeaoppista kaatuilua ja käsien vääntämistä kivuliaisiin asentoihin; tervetuloa aikidon pariin :) Kahden tunnin pikaesittelyssä todellisen itsepuolustuksen perusteisiin yliopiston harrastajaryhmän mukana käytiin jälleen runsaasti polvillaan mm. kumartamassa ennen jokaista harjoitusta kaverille sekä aina kun sensei suvaitsi opettaa jotain uutta koko ryhmälle. Tämä ei juurikaan auttanut yhtään muutenkin jo hellien jalkojen tilannetta parempaan suuntaan. Parran leikkaaminen reilu kuukausi sitten on osoittautunut huonoksi liikkeeksi; sen kanssa kun väärinkäsityksiä allekirjoittaneen sukupuolen suhteen tuli huomattavasti vähemmän kuin nykyisellään. Harmillisesti tyttöjä ei ollut tarpeeksi parien muodostukseen ja jouduin tunnustautumaan mieheksi. Muuten olisin kyllä ihan hyvin voinut olla hiljaa ja toivoa ettei kukaan kavereista olisi käräyttänyt...Vakavasti ottaen, ajattelin uuden lukukauden alkaessa liittyä johonkin yliopiston kamppailulaji-kerhoista ja aikido on vahva ehdokas mikäli iaidosta ei tarjota samaa koulukuntaa kuin mitä Suomessa tuli tovin verran harrastettua.
Perjantaina shodoiltiin kunnioitetun ja taidokkaan opettajan johdolla. Kaikesta figuilusta huolimatta en ole mitenkään erityisen taitava penssilinkäsittelijä, varsinkaan kun käteen lyödään aidanmaalaukseen paremmin sopivan kokoluokan suti. Oman musteen jauhaminen vedestä ja mustepalikasta ja sillä kirjainmerkkien piirtely on tietysti ihan kivaa, mutta osaamattomuus turhautti hieman, etenkin kun suurin osa itse vetojen tekemiseen liittyvästä tekniikasta (paljonko siveltimellä painetaan, kuinka laimeaa mustetta käytetään jne.) piti selvittää itse opettajan keskittyessä enemmän vain kalligrafian historiaan ja muuhun hivenen epärelevanttiin asiaan keskittyessä. Lopulta kai tarkkaan työhön tottuneena asenne oli ihan väärä, aasialaisen mentaliteetti kun arvostaa enemmän vapaata kädenliikettä, luonnosmaisuutta ja kursiivisuutta ainakin mitä taiteelliseen kirjoittamiseen tulee. Pitänee ostaa sadan jenin kaupasta halvat tarvikkeet ja harjoitella hieman omalla ajalla mielen ja käden vapauttamista.
Perjantai-iltana oli vielä vaihtoaikansa päättäneiden opiskelijoiden läksiäisjuhla ja uusien tulijoiden tervetulleeksi toivottamistilaisuus missäpä muuallakaan kuin jo hyvin tutulta tuntuvassa Keio Plaza hotellissa. Puheita, pönöttämistä, buffet ruokailua ja tympeää small talkkia. Päällimmäisenä mieleen jäi lähinnä karvas pettymys jäädessä ilman suurinta osaa herkullisista jälkiruoista; olisi pitänyt olla ennalta viisas ja pitää puolensa ahnaita naarasherkuttelijoita vastaan. Ensi kerralla suunnistetaankin sitten aluksi heti suoraan kakkuosastolle kähmimään...
Viimeisen ohjelmaa sisältäneen viikon ennen kevätlomaa rikaksi jäi yksi kanji-tunti, joka oli tietysti aamulla heti ensimmäisellä tuntipaikalla. Niin tyypillistä, mutta tunnollisena opiskelijana tuli paikalle vaivauduttua, osin ihan vain siinä toivossa, että edellisellä viikolla tehdyt kokeet oltaisi saatu jo palautettuna takaisin. Ei saatu. Samana iltana järjestettiin kolmen vaihtarituttavan yhteiset synttäripileet: miestä vahvempaa nautittiin vain mauksi, edellisen illan makeat litkut olivat liian hyvin kehon muistissa ja seuraavan päivän aikainen herätys ja reissu lastentarhaan pitivät hyvin kontrollista huolen.
Torstaiaamuna tutustuttiin perinteisen japanilaisen soittimen, koton (kuvassa), ihmeelliseen maailmaan ja istuttiin seizassa jalat tunnottomiksi sen verran pahasti, että oikeassa jalkaterässä ei vieläkään veri kierrä ihan normaalisti. 13-kielistä kantelemaisesta soittimesta irrotetaan ääntä nyppimällä kieliä kolmella oikean käden peukaloon sekä etu- ja keskisormiin kiinnitettävillä kynsiä muistuttavilla plektroilla; vasen käsi vastaa äänten sammuttamisesta tai kielten venyttämisestä. Lyhyellä oppitunnilla harjoiteltiin soittamaan sakura, sakura eli varmaankin yksi tunnetuimmista perinteisistä japanilaisista sävellyksistä. Kunhan hanakkaasti irtoamaan pyrkineet plektrat sai pysymään sormissa ja unohti omistavansa jalat, oli kappaleen soittamaan oppiminen ensin nuoteista ja sitten ilman suhteellisen helppo nakki. Harmi ettei tiukka aikataulu ja iso oppilasmäärä antanut eväitä muiden juttujen harjoitteluun. Lupauduin hulluuksissani soittamaan sakuran muiden vaihtarien kanssa yhdessä jossain julkisessa koto-tapahtumassa huhtikuun lopulla :P (tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut toim. huom.)
Illalla harjoiteltiin oikeaoppista kaatuilua ja käsien vääntämistä kivuliaisiin asentoihin; tervetuloa aikidon pariin :) Kahden tunnin pikaesittelyssä todellisen itsepuolustuksen perusteisiin yliopiston harrastajaryhmän mukana käytiin jälleen runsaasti polvillaan mm. kumartamassa ennen jokaista harjoitusta kaverille sekä aina kun sensei suvaitsi opettaa jotain uutta koko ryhmälle. Tämä ei juurikaan auttanut yhtään muutenkin jo hellien jalkojen tilannetta parempaan suuntaan. Parran leikkaaminen reilu kuukausi sitten on osoittautunut huonoksi liikkeeksi; sen kanssa kun väärinkäsityksiä allekirjoittaneen sukupuolen suhteen tuli huomattavasti vähemmän kuin nykyisellään. Harmillisesti tyttöjä ei ollut tarpeeksi parien muodostukseen ja jouduin tunnustautumaan mieheksi. Muuten olisin kyllä ihan hyvin voinut olla hiljaa ja toivoa ettei kukaan kavereista olisi käräyttänyt...Vakavasti ottaen, ajattelin uuden lukukauden alkaessa liittyä johonkin yliopiston kamppailulaji-kerhoista ja aikido on vahva ehdokas mikäli iaidosta ei tarjota samaa koulukuntaa kuin mitä Suomessa tuli tovin verran harrastettua.
Perjantaina shodoiltiin kunnioitetun ja taidokkaan opettajan johdolla. Kaikesta figuilusta huolimatta en ole mitenkään erityisen taitava penssilinkäsittelijä, varsinkaan kun käteen lyödään aidanmaalaukseen paremmin sopivan kokoluokan suti. Oman musteen jauhaminen vedestä ja mustepalikasta ja sillä kirjainmerkkien piirtely on tietysti ihan kivaa, mutta osaamattomuus turhautti hieman, etenkin kun suurin osa itse vetojen tekemiseen liittyvästä tekniikasta (paljonko siveltimellä painetaan, kuinka laimeaa mustetta käytetään jne.) piti selvittää itse opettajan keskittyessä enemmän vain kalligrafian historiaan ja muuhun hivenen epärelevanttiin asiaan keskittyessä. Lopulta kai tarkkaan työhön tottuneena asenne oli ihan väärä, aasialaisen mentaliteetti kun arvostaa enemmän vapaata kädenliikettä, luonnosmaisuutta ja kursiivisuutta ainakin mitä taiteelliseen kirjoittamiseen tulee. Pitänee ostaa sadan jenin kaupasta halvat tarvikkeet ja harjoitella hieman omalla ajalla mielen ja käden vapauttamista.
Perjantai-iltana oli vielä vaihtoaikansa päättäneiden opiskelijoiden läksiäisjuhla ja uusien tulijoiden tervetulleeksi toivottamistilaisuus missäpä muuallakaan kuin jo hyvin tutulta tuntuvassa Keio Plaza hotellissa. Puheita, pönöttämistä, buffet ruokailua ja tympeää small talkkia. Päällimmäisenä mieleen jäi lähinnä karvas pettymys jäädessä ilman suurinta osaa herkullisista jälkiruoista; olisi pitänyt olla ennalta viisas ja pitää puolensa ahnaita naarasherkuttelijoita vastaan. Ensi kerralla suunnistetaankin sitten aluksi heti suoraan kakkuosastolle kähmimään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti