Sapporo, 25.10.2007
Kynybudjetillä kärvisteleminen on nyt ohitse, stipendi tuli yllättäen ajallaan ja kavereilta saa aina vetoapua sen verran, että satunnaisten suvanteiden yli selvitään. Viikko on ollut lievästi mollivoittoinen, vaikka siihen paljon hyviä hetkiä onkin mahtunut. Ilman kapitaalia ei vain pysty tekemään oikein mitään dormilla nysväämistä kummenpaa, paitsi tietysti ottamaan kuvia komeista ruskamaisemista, jotka ovat auttaneet pitämään positiivisen mielen luomisessa viime päivinä. Voisikin lisätä muutaman parhaimmista otoksista kuvasivulle.
Sää on kuluneella viikolla ollut yllättävänkin nätti ja lämpöinen lukuunottamatta maanantai-illan sateluita. Kuitenkin talvi tekee tuloaan ja lehdet putoilevat hiljalleen puista; kampuksen pääkatu lienee talvella kesäiseen lehtiverhoon verrattuna ankean alaston. Paikallisen ennusteen mukaan tällä viikolla ilmestyneet yukimushit eli kirjaimellisesti lumihyönteiset enteilevät lumentuloa muutaman viikon sisään, saa nähdä miten käypi.
Ohoh, kai sitä lienee tulossa vanhaksi, kun puhuu säästä vaikka siihen ei mitään erityistä pakkoa olisikaan - vertaa small talk - tilanteet. Täällä tosin kaikki uutistenlukijoita myöten kommentoivat säätä varsin usein ja ottaen huomioon japanilaisten rakastavan suhtautumisen etenkin kotimaansa luontoon on kaiketi ihan järkeenkäypää, että paikallista asennetta tihkuu läpi omaan puheparteenikin.
Syvällä sukeltaessani sorrun lähes aina kirjoittamaan enemmän tai vähemmän kelvotonta runoutta tummin ja pateettisin äänenpainoin; iloisia runojahan ei tule koskaan kirjoitettua. Ehkä ihan vain siitä syystä, että kun asiat menevät hyvin ja maailma hymyilee kauniin tytön kasvoilla, ei tule kynän ja paperin äärellä juuri hiljennyttyä. Lienee paikallaan päättää tämä haahuileva merkintä kauden tunnuksia/teemaa kantavaan haikuun:
Likainen sade
kasvojani kurittaa
tuli lokakuu
Kynybudjetillä kärvisteleminen on nyt ohitse, stipendi tuli yllättäen ajallaan ja kavereilta saa aina vetoapua sen verran, että satunnaisten suvanteiden yli selvitään. Viikko on ollut lievästi mollivoittoinen, vaikka siihen paljon hyviä hetkiä onkin mahtunut. Ilman kapitaalia ei vain pysty tekemään oikein mitään dormilla nysväämistä kummenpaa, paitsi tietysti ottamaan kuvia komeista ruskamaisemista, jotka ovat auttaneet pitämään positiivisen mielen luomisessa viime päivinä. Voisikin lisätä muutaman parhaimmista otoksista kuvasivulle.
Sää on kuluneella viikolla ollut yllättävänkin nätti ja lämpöinen lukuunottamatta maanantai-illan sateluita. Kuitenkin talvi tekee tuloaan ja lehdet putoilevat hiljalleen puista; kampuksen pääkatu lienee talvella kesäiseen lehtiverhoon verrattuna ankean alaston. Paikallisen ennusteen mukaan tällä viikolla ilmestyneet yukimushit eli kirjaimellisesti lumihyönteiset enteilevät lumentuloa muutaman viikon sisään, saa nähdä miten käypi.
Ohoh, kai sitä lienee tulossa vanhaksi, kun puhuu säästä vaikka siihen ei mitään erityistä pakkoa olisikaan - vertaa small talk - tilanteet. Täällä tosin kaikki uutistenlukijoita myöten kommentoivat säätä varsin usein ja ottaen huomioon japanilaisten rakastavan suhtautumisen etenkin kotimaansa luontoon on kaiketi ihan järkeenkäypää, että paikallista asennetta tihkuu läpi omaan puheparteenikin.
Syvällä sukeltaessani sorrun lähes aina kirjoittamaan enemmän tai vähemmän kelvotonta runoutta tummin ja pateettisin äänenpainoin; iloisia runojahan ei tule koskaan kirjoitettua. Ehkä ihan vain siitä syystä, että kun asiat menevät hyvin ja maailma hymyilee kauniin tytön kasvoilla, ei tule kynän ja paperin äärellä juuri hiljennyttyä. Lienee paikallaan päättää tämä haahuileva merkintä kauden tunnuksia/teemaa kantavaan haikuun:
Likainen sade
kasvojani kurittaa
tuli lokakuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti