Kioto, 20.2.2008
Se pakollinen kuva Fuji-vuoresta. Parempiakin kuvakulmia lienee tarjolla, mutta 300 kilometrin tuntivauhtia kiitävän shinkansenin ikkunoiden lävitse ei pysty ihmeitä tekemään. Vaikka japanilaisten luusi olevan läpikotaisen kyllästettyjä Fujilla, sai vuoren ohitse ajaminen silti kaikkien hereillä olleiden päät kääntymää tuota pyhänä pidettyä näkyä kohti. Taika ei hevin katsomalla katoa, tosin veikkaan että vuoren kupeella sijaitsevassa kaupungissa asuvat eivät sitä noteeraa kovin kummoisesti.
Matkavälineenä shinkansenia tuskin voinee liikaa kehua, vaikka aiemmin jo kerkesin naarmuttamaan sen ainaisen täsmällisyyden kilpeä. Pääasiassa junat ovat kuitenkin tismalleen aikataulussa, miellyttävän tilavia ja siisteä (luonnollisesti), tarjoilu toimii suoraan vaunuihin ja halutessaan voi nauttia myös omia eväitä ja juomia, myös alkoholipitoisia kenenkään kiinnittämättä sen kummemmin huomiota. Suomeen verrattuna vaunut ovat myös suhteellisen hiljaisia, kännyköihin mennään molottamaan väliköihin tai pidetään muita ajatellen ääni sopivan alhaisella voimakkuudella. Täällä ei metroissa ja junissa tarvitse känniääliöitäkään erinäisistä syistä juuri katsella, mistä olen hyvin kiitollinen. Siitä ei vain pääse kaiketi mihinkään, että suomalaiset ovat loppupeleissä erittäin junttia porukkaa, kun miettii miten paljon paremmin julkisilla paikoilla voi pienellä vaivalla käyttäytyä. Koska sama juna kulkee yleensä molempiin suuntiin asemalla kääntymättä voi penkit pyöräyttää tarpeen mukaan ympäri ettei kenenkään tarvitse matkustaa selkä menosuuntaan päin.
Yllättäen Tokiosta Shin-Osakaan kulkevan linjan, jonka välille jäävät Osakan ja Nagoyan suurkaupungit, junat olivat hivenen hienompia kuin ne joilla reissun loppupuolella matkasimme Tokiosta kohti päätepysäkkiä Hachinohea, jota lähemmäs pääsaaren pohjoiskärkeä ei toistaiseksi superpikajunilla pääse. Hokkaidon shinkansen on ollut suunnitelmissa pidempään ja tätä nykyä ilmeisesti rakenteilla ainakin Hokkaidon ja Honshun yhdistävän tunnelin osalta. Sapporoon asti sillä tuskin tulee ihan lähivuosina pääsemään. Japanilaiseen tyyliin kuuluu matkustaa mielellään mahdollimman nopealla kulkuvälineellä eikä niinkään tiukasti tuijottaa pelkästään hintaa ja se lienee myös yksi syy siihen miksi Sapporon ja Tokion väli on maailman liikennöidyin lentoyhteys. Junalla tuskin radan valmistumisesta huolimatta koko väliä Tokioon asti kuljettaisiin, mutta se nopeuttaisi lähiliikenteen yhteyksiä aika näppärästi.
Tasoero junien väliä ei mitenään järjettömän dramaattinen kuitenkaan ollut, mutta sen verran arkisempi pohjoiseen suunnannut juna oli, että se pisti silmään. Tasoeroihin liittyen Suomen piskuisen systeemin vertaaminen täkäläiseen ei tee oikeutta kummallekaan, joten ei mennä sinne jo edellä mainittuja seikkoja kummoisemmin. Lippujen ostaminen automaatista on kätevää ja opasteetkin olivat joka paikassa helposti ymmärrettäviä myös tyhmemmille matkaajille. Siitä huolimatta kiireessä saattaa hypätä vahingossa väärään junaan, niinkuin päiväreissulla Himejin linnakaupunkiin kävi. Perille kyllä päästiin, mutta paikallisjuna oli kurjan hidas erikoisvuoroon verrattuna...
Matkavälineenä shinkansenia tuskin voinee liikaa kehua, vaikka aiemmin jo kerkesin naarmuttamaan sen ainaisen täsmällisyyden kilpeä. Pääasiassa junat ovat kuitenkin tismalleen aikataulussa, miellyttävän tilavia ja siisteä (luonnollisesti), tarjoilu toimii suoraan vaunuihin ja halutessaan voi nauttia myös omia eväitä ja juomia, myös alkoholipitoisia kenenkään kiinnittämättä sen kummemmin huomiota. Suomeen verrattuna vaunut ovat myös suhteellisen hiljaisia, kännyköihin mennään molottamaan väliköihin tai pidetään muita ajatellen ääni sopivan alhaisella voimakkuudella. Täällä ei metroissa ja junissa tarvitse känniääliöitäkään erinäisistä syistä juuri katsella, mistä olen hyvin kiitollinen. Siitä ei vain pääse kaiketi mihinkään, että suomalaiset ovat loppupeleissä erittäin junttia porukkaa, kun miettii miten paljon paremmin julkisilla paikoilla voi pienellä vaivalla käyttäytyä. Koska sama juna kulkee yleensä molempiin suuntiin asemalla kääntymättä voi penkit pyöräyttää tarpeen mukaan ympäri ettei kenenkään tarvitse matkustaa selkä menosuuntaan päin.
Yllättäen Tokiosta Shin-Osakaan kulkevan linjan, jonka välille jäävät Osakan ja Nagoyan suurkaupungit, junat olivat hivenen hienompia kuin ne joilla reissun loppupuolella matkasimme Tokiosta kohti päätepysäkkiä Hachinohea, jota lähemmäs pääsaaren pohjoiskärkeä ei toistaiseksi superpikajunilla pääse. Hokkaidon shinkansen on ollut suunnitelmissa pidempään ja tätä nykyä ilmeisesti rakenteilla ainakin Hokkaidon ja Honshun yhdistävän tunnelin osalta. Sapporoon asti sillä tuskin tulee ihan lähivuosina pääsemään. Japanilaiseen tyyliin kuuluu matkustaa mielellään mahdollimman nopealla kulkuvälineellä eikä niinkään tiukasti tuijottaa pelkästään hintaa ja se lienee myös yksi syy siihen miksi Sapporon ja Tokion väli on maailman liikennöidyin lentoyhteys. Junalla tuskin radan valmistumisesta huolimatta koko väliä Tokioon asti kuljettaisiin, mutta se nopeuttaisi lähiliikenteen yhteyksiä aika näppärästi.
Tasoero junien väliä ei mitenään järjettömän dramaattinen kuitenkaan ollut, mutta sen verran arkisempi pohjoiseen suunnannut juna oli, että se pisti silmään. Tasoeroihin liittyen Suomen piskuisen systeemin vertaaminen täkäläiseen ei tee oikeutta kummallekaan, joten ei mennä sinne jo edellä mainittuja seikkoja kummoisemmin. Lippujen ostaminen automaatista on kätevää ja opasteetkin olivat joka paikassa helposti ymmärrettäviä myös tyhmemmille matkaajille. Siitä huolimatta kiireessä saattaa hypätä vahingossa väärään junaan, niinkuin päiväreissulla Himejin linnakaupunkiin kävi. Perille kyllä päästiin, mutta paikallisjuna oli kurjan hidas erikoisvuoroon verrattuna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti