Sapporo, 19.11.2007
Vaikka Japanissa on tullut oltua kutakuinkin kahden kuukauden verran, on matkoja ja irtiottoja vaihtariopiskelijan arjesta tullut tehtyä suhteellisen vähän. Aina on ongelmana löytää joko sopivaa aikaa tai kavereita reissuun, en edelleenkään ole kovin mieltynyt ajatukseen, että lähtisin yksineni nähtävyyksiä ja turistihoukutuksia tsekkailemaan. Juuri kun olin skypessä valitettelemassa, miten Japanin kuuluisat kuumat lähteet ovat edelleen täysin kokematta, tuli kaveri koputtamaan ovelle ja kysymään olisinko kiinnostunut lähtemään seuraavana aamuna päiväreissulle Otaruun, joka on siis Sapporosta n. 40 min junamatkan päässä oleva kaupunki. Koska sunnuntaille ei ollut joutenoloa kummempia suunnitelmia ja halusin ehdottomasti päästä korkkaamaan onsenin, vastasin tottakai enempiä miettimättä kyllä.
Lähtö oli aamulla yhdeksän aikoihin; ulkona lämpötila huiteli likellä nollaa, mutta muuten sää oli enimmäkseen kirkasta ja tyyntä. Seurue koostui alunalkaen primus motor Jeffreystä, joka hyvänä japaninkielentaitaja tuli hoitamaan suurimman osan päivän käytännön järjestelyistä ja selvittelyistä, jenkki-Andystä sekä kahdesta kivasta vaihtariflikasta, taisivat olla Thaimaasta ja Taiwanista lähtöisin. Asemalla seurue kasvoi vielä kahdella kun törmäsimme kahteen tuttuun, joilla oli myös määränpäänä rannikon pittoreski käsitöistä, sushista, kanavastaan (kuvassa) ja kylpylöistään kuuluista Otaru.
Junalippu yhteen suuntaan kustansi arvoilta 4 euron verran eli sillä osastolla selvittiin aika halvalla. Rahaa kuitenkin paloi lukuisissa matkamuistomyymälöissä ja liukuhihna-sushiravintolassa enemmän kuin mihin olin alunperin varautunut. Päivän aikana tuli vierailtua useammassa koreita lasitavaroita, soittorasioita ja muita käsityötuotteita myyvissä liikkeissä kuin välitän laskea, liika on aina liikaa. Rannan kauppakatu ja iso osa muusta keskustasta oli huomattavasti eurooppa henkisempi rakennuksiltaan ja olemukseltaan kuin monet paikat Japanissa. Paikoin sangen runsaaksi yltynyt lumisade loi hyvin kotoisat puitteet päivän aktiviteeteille.
Jeffrey poseeraa kuvassa vanhalla käytöstä poistetulla junaradalla. Likeltä löytyi pieni maitotuotteita myyvä liike, jossa osa nautti kylmän kelin kunniaksi joko pehmistä tai kuumaa maitoa. Itse valitsin jälkimmäisen siitäkin huolimatta, että muistot joskus lapsuudessa nautitusta kuumasta maidosta eivät olleet mitenkään hirveän rohkaisevia. Kuinka ollakkaan maku on vuosien kertyessä kypsynyt arvostamaan kaikenlaisia kummallisia ärsykkeitä, mikä on varsin hyvä seikka ottaen huomioon, että japanilainen keittiö käy harvoin yksi-yhteen perinteisten suomalaisten tottumusten kanssa. Japani on helposti yksi maailman ruokaorientoituneimmista kulttuureista, mikä näkyy television ruokaohjelmien runsaana tarjontana ja paikallisten erikoisuuksien loputtomana virtana; puhumattakaan siitä miten voimallisesti aterioiminen täällä on myös visuaalinen kokemus. Esillepano on puoli ruokaa...
Illan pimetessä ja shoppailun uuvuttamina suuntasimme nokkamme kohti onsenia, jonne pääseminen osoittautui huomattavasti oletettua vaikeammaksi. Vastoin ennakkokäsityksiäni yksikään kylpylöistä ei ollut lähelläkään keskustaa vaan jouduimme turvautumaan paikallisten apuun oikein bussien löytämiseksi ja viimeinen etappi jouduttiin lopulta tekemään takseilla. Perille kuitenkin päästiin, hivenen myöhässä tosin, mikä tarkoitti sitä, että kylpemisaikaa oli harmillisen rajallisesti, sillä halusimme keretä ihmisten aikaan takaisin lähtevään bussiin.
Saunakulttuuriin tottuneelle suomalaiselle julkinen alastomuus ei luonnollisesti ole mikään ongelma, toisin kuin _hivenen_ häveliäämmästä maailmasta tulleelle jenkille esimerkiksi :P Kuumaa kylpyä ei oikein voi kunnolla verrata saunaan, sillä kyseessä on niin erilainen kokemus suloisesta lämmöstä, mutta ulkoaltaassa loikoilu lumen sataessa hiljalleen pimeältä taivaalta pään päälle on jotain sellaista, mitä pienessä parin kuution kopissa ei vain pysty kokemaan... suosittelen kokeilemaan, mikäli aiot jossain vaiheessa vierailla Japanissa!
Kylvyn jälkeen olo oli puhdas ja mukavan raukea, syke aika reipas ja automaatista ostettu maito pisteenä iin päällä.
Takaisin Sapporoon selvittiin sen verran myöhään, että iso osa ravintoloista oli jo kiinni. Onneksi Izakayat (perinteinen japanilaistyylinen ravintola) ovat miltei poikkeuksetta auki pikkutunneille saakka ja päätimme vielä illan päätteeksi pistäytyä yhdessä täyttämässä kurnivia mahojamme, aamupäivällä nautitulla sushiaterialla kun ei ihan koko päivää jaksa :) Pakkanen paukui ja tuuli tuiversi, asuntolalle oli vittumaista polkea. Lämmittimen pauhatessa oli mukava tuudittaa itsensä unten maille raskaan päivän päätteeksi.
Vaikka Japanissa on tullut oltua kutakuinkin kahden kuukauden verran, on matkoja ja irtiottoja vaihtariopiskelijan arjesta tullut tehtyä suhteellisen vähän. Aina on ongelmana löytää joko sopivaa aikaa tai kavereita reissuun, en edelleenkään ole kovin mieltynyt ajatukseen, että lähtisin yksineni nähtävyyksiä ja turistihoukutuksia tsekkailemaan. Juuri kun olin skypessä valitettelemassa, miten Japanin kuuluisat kuumat lähteet ovat edelleen täysin kokematta, tuli kaveri koputtamaan ovelle ja kysymään olisinko kiinnostunut lähtemään seuraavana aamuna päiväreissulle Otaruun, joka on siis Sapporosta n. 40 min junamatkan päässä oleva kaupunki. Koska sunnuntaille ei ollut joutenoloa kummempia suunnitelmia ja halusin ehdottomasti päästä korkkaamaan onsenin, vastasin tottakai enempiä miettimättä kyllä.
Lähtö oli aamulla yhdeksän aikoihin; ulkona lämpötila huiteli likellä nollaa, mutta muuten sää oli enimmäkseen kirkasta ja tyyntä. Seurue koostui alunalkaen primus motor Jeffreystä, joka hyvänä japaninkielentaitaja tuli hoitamaan suurimman osan päivän käytännön järjestelyistä ja selvittelyistä, jenkki-Andystä sekä kahdesta kivasta vaihtariflikasta, taisivat olla Thaimaasta ja Taiwanista lähtöisin. Asemalla seurue kasvoi vielä kahdella kun törmäsimme kahteen tuttuun, joilla oli myös määränpäänä rannikon pittoreski käsitöistä, sushista, kanavastaan (kuvassa) ja kylpylöistään kuuluista Otaru.
Junalippu yhteen suuntaan kustansi arvoilta 4 euron verran eli sillä osastolla selvittiin aika halvalla. Rahaa kuitenkin paloi lukuisissa matkamuistomyymälöissä ja liukuhihna-sushiravintolassa enemmän kuin mihin olin alunperin varautunut. Päivän aikana tuli vierailtua useammassa koreita lasitavaroita, soittorasioita ja muita käsityötuotteita myyvissä liikkeissä kuin välitän laskea, liika on aina liikaa. Rannan kauppakatu ja iso osa muusta keskustasta oli huomattavasti eurooppa henkisempi rakennuksiltaan ja olemukseltaan kuin monet paikat Japanissa. Paikoin sangen runsaaksi yltynyt lumisade loi hyvin kotoisat puitteet päivän aktiviteeteille.
Jeffrey poseeraa kuvassa vanhalla käytöstä poistetulla junaradalla. Likeltä löytyi pieni maitotuotteita myyvä liike, jossa osa nautti kylmän kelin kunniaksi joko pehmistä tai kuumaa maitoa. Itse valitsin jälkimmäisen siitäkin huolimatta, että muistot joskus lapsuudessa nautitusta kuumasta maidosta eivät olleet mitenkään hirveän rohkaisevia. Kuinka ollakkaan maku on vuosien kertyessä kypsynyt arvostamaan kaikenlaisia kummallisia ärsykkeitä, mikä on varsin hyvä seikka ottaen huomioon, että japanilainen keittiö käy harvoin yksi-yhteen perinteisten suomalaisten tottumusten kanssa. Japani on helposti yksi maailman ruokaorientoituneimmista kulttuureista, mikä näkyy television ruokaohjelmien runsaana tarjontana ja paikallisten erikoisuuksien loputtomana virtana; puhumattakaan siitä miten voimallisesti aterioiminen täällä on myös visuaalinen kokemus. Esillepano on puoli ruokaa...
Illan pimetessä ja shoppailun uuvuttamina suuntasimme nokkamme kohti onsenia, jonne pääseminen osoittautui huomattavasti oletettua vaikeammaksi. Vastoin ennakkokäsityksiäni yksikään kylpylöistä ei ollut lähelläkään keskustaa vaan jouduimme turvautumaan paikallisten apuun oikein bussien löytämiseksi ja viimeinen etappi jouduttiin lopulta tekemään takseilla. Perille kuitenkin päästiin, hivenen myöhässä tosin, mikä tarkoitti sitä, että kylpemisaikaa oli harmillisen rajallisesti, sillä halusimme keretä ihmisten aikaan takaisin lähtevään bussiin.
Saunakulttuuriin tottuneelle suomalaiselle julkinen alastomuus ei luonnollisesti ole mikään ongelma, toisin kuin _hivenen_ häveliäämmästä maailmasta tulleelle jenkille esimerkiksi :P Kuumaa kylpyä ei oikein voi kunnolla verrata saunaan, sillä kyseessä on niin erilainen kokemus suloisesta lämmöstä, mutta ulkoaltaassa loikoilu lumen sataessa hiljalleen pimeältä taivaalta pään päälle on jotain sellaista, mitä pienessä parin kuution kopissa ei vain pysty kokemaan... suosittelen kokeilemaan, mikäli aiot jossain vaiheessa vierailla Japanissa!
Kylvyn jälkeen olo oli puhdas ja mukavan raukea, syke aika reipas ja automaatista ostettu maito pisteenä iin päällä.
Takaisin Sapporoon selvittiin sen verran myöhään, että iso osa ravintoloista oli jo kiinni. Onneksi Izakayat (perinteinen japanilaistyylinen ravintola) ovat miltei poikkeuksetta auki pikkutunneille saakka ja päätimme vielä illan päätteeksi pistäytyä yhdessä täyttämässä kurnivia mahojamme, aamupäivällä nautitulla sushiaterialla kun ei ihan koko päivää jaksa :) Pakkanen paukui ja tuuli tuiversi, asuntolalle oli vittumaista polkea. Lämmittimen pauhatessa oli mukava tuudittaa itsensä unten maille raskaan päivän päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti