Sapporo, 11.10.2007
Esiintymisten jännittäminen on ilmeisesti jonkin sortin sukuvika, joten hermoilin etukäteen melko paljon sitä, miten selviäisin ensimmäisten tapaamisten ja tuntien itseesittelyistä, joita tapasin inhota Suomessa aika lailla. Kuten todettua, kaikkeen tottuu, eikä täällä suunsa aukaiseminen tunnu enää niin vastenmieliseltä hommalta kuin hyvin monesti aikaisemmin vastaavissa tilanteissa.
Aihe on tänään ajankohtainen, sillä aamupäivästä täällä international student centerissä pidettiin kaikille vaihto-opiskelijoille virallinen avajaisseremonia, jossa kaikki pitivät hyvin lyhykäisen esittelyn englanniksi/japaniksi tai sovialiaana sekoituksena ja tilanteen arvolle sopivaan tyyliin pukeutuneena. Siitä huolimatta, että ennen lähtöä hommattiin uusi valkoinen kauluspaita, päätin silti pitäytyä tutusssa ja turvallisessa punaisessa silkkipaidassa, joka tuntui uutuudenkankeaa waito saatsua huomattavasti miellyttävämmältä ihoa vasten.
Eilisen päivän kantavana teema opinnoissa oli vieraan kielen oppiminen, ensin second language acquisition kurssin muodossa ja sen jälkeen otin osaa japanilaisopiskelijoiden suomen kielen tunnille, jossa olin muiden suomalaisvaihtarien kanssa ”apuopettajana” antamassa mallia oikeaoppisesta ääntämisestä sekä toimien natiivina keskusteluharjoituksissa tyyliin ”minä olen x, kuka sinä olet” jne. Tänään on seuraava tunti suomi-seuran tiloissa kaupungin eteläosassa ja ajattelin pistäytyä myös siellä. Tunnit tarjoavat kuitenkin hyviä tilaisuuksia seurata itselle tutun vieraan kielen oppimisprosessi alkeista saakka sekä hyviä mahdollisuuksia harjoittaa japaninkielen taitoja rennossa ympäristössä.
Suomen kielestä on pakko todeta sen verran, että sen avulla ei paljoa pysty sanomaan ilman että törmäisi inhottaviin sijamuotoihin ja kaikenmaailman sanansilpomiseen, puhumattakaan siitä miten tietyt äänteet ovat etenkin japanilaisille hyvin vaikeita lausua (ä,ö sekä r-äänne, etenkin sanan alussa). Joka kielessä on toki omat kompastuskivensä, mutta rakkaassa äidinkielessä niitä on ehkä vähän turhankin kanssa. Japaninkieli kalpenee kanjiensakin kanssa vaikeudessa suomen rinnalla kirkkaasti.
Päivän muun ohjelman muodostavat hyvin mielenkiintoiset japanin kulttuuria yleisluontoisesti sekä vertailevasta käsittelevät kurssit, mutta ei niistä sen enempää. Valutan mielenkiintoisempia sisältöön liittyviä seikkoja mahdollisesti blogin puolelle, mutta ajatuksena oli, että laittaisin kurssien term paperit, kirjalliset työt, verkkoon jakoon ja kaikkein pällisteltäviksi, jotta rakkaat lukijat näkisivät, mitä minun täkäläiset opintoni käsittelevät. Tuleva tammikuu pelottaa tässä vaiheessa hieman, sillä silloin viimeistään täytyy palauttaa kaikkein kurssien kirjalliset työt ja pitää muutama kurssiesitelmä; kiirettä tulee pitämään ennen helmikuun puolessa välissä alkavaa lukukausien välistä lomaa.
Esiintymisten jännittäminen on ilmeisesti jonkin sortin sukuvika, joten hermoilin etukäteen melko paljon sitä, miten selviäisin ensimmäisten tapaamisten ja tuntien itseesittelyistä, joita tapasin inhota Suomessa aika lailla. Kuten todettua, kaikkeen tottuu, eikä täällä suunsa aukaiseminen tunnu enää niin vastenmieliseltä hommalta kuin hyvin monesti aikaisemmin vastaavissa tilanteissa.
Aihe on tänään ajankohtainen, sillä aamupäivästä täällä international student centerissä pidettiin kaikille vaihto-opiskelijoille virallinen avajaisseremonia, jossa kaikki pitivät hyvin lyhykäisen esittelyn englanniksi/japaniksi tai sovialiaana sekoituksena ja tilanteen arvolle sopivaan tyyliin pukeutuneena. Siitä huolimatta, että ennen lähtöä hommattiin uusi valkoinen kauluspaita, päätin silti pitäytyä tutusssa ja turvallisessa punaisessa silkkipaidassa, joka tuntui uutuudenkankeaa waito saatsua huomattavasti miellyttävämmältä ihoa vasten.
Eilisen päivän kantavana teema opinnoissa oli vieraan kielen oppiminen, ensin second language acquisition kurssin muodossa ja sen jälkeen otin osaa japanilaisopiskelijoiden suomen kielen tunnille, jossa olin muiden suomalaisvaihtarien kanssa ”apuopettajana” antamassa mallia oikeaoppisesta ääntämisestä sekä toimien natiivina keskusteluharjoituksissa tyyliin ”minä olen x, kuka sinä olet” jne. Tänään on seuraava tunti suomi-seuran tiloissa kaupungin eteläosassa ja ajattelin pistäytyä myös siellä. Tunnit tarjoavat kuitenkin hyviä tilaisuuksia seurata itselle tutun vieraan kielen oppimisprosessi alkeista saakka sekä hyviä mahdollisuuksia harjoittaa japaninkielen taitoja rennossa ympäristössä.
Suomen kielestä on pakko todeta sen verran, että sen avulla ei paljoa pysty sanomaan ilman että törmäisi inhottaviin sijamuotoihin ja kaikenmaailman sanansilpomiseen, puhumattakaan siitä miten tietyt äänteet ovat etenkin japanilaisille hyvin vaikeita lausua (ä,ö sekä r-äänne, etenkin sanan alussa). Joka kielessä on toki omat kompastuskivensä, mutta rakkaassa äidinkielessä niitä on ehkä vähän turhankin kanssa. Japaninkieli kalpenee kanjiensakin kanssa vaikeudessa suomen rinnalla kirkkaasti.
Päivän muun ohjelman muodostavat hyvin mielenkiintoiset japanin kulttuuria yleisluontoisesti sekä vertailevasta käsittelevät kurssit, mutta ei niistä sen enempää. Valutan mielenkiintoisempia sisältöön liittyviä seikkoja mahdollisesti blogin puolelle, mutta ajatuksena oli, että laittaisin kurssien term paperit, kirjalliset työt, verkkoon jakoon ja kaikkein pällisteltäviksi, jotta rakkaat lukijat näkisivät, mitä minun täkäläiset opintoni käsittelevät. Tuleva tammikuu pelottaa tässä vaiheessa hieman, sillä silloin viimeistään täytyy palauttaa kaikkein kurssien kirjalliset työt ja pitää muutama kurssiesitelmä; kiirettä tulee pitämään ennen helmikuun puolessa välissä alkavaa lukukausien välistä lomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti