Ystävänpäivän pileet opiskelijavetoisessa kuppilassa. Päivä oli maanantai joten kyseessä oli kaiketi viimeinen hyvä tilaisuus hommata heilaa suklaapäivälle tai muuten vain hyvä tekosyy järjestää juomingit - osataan sitä näköjään muuallakin kuin Suomessa. Juomakulttuurien eroista voisi melkein kirjoittaa jossain vaiheessa ihan perusteellisen analyysin ja ruotia molempien hyviä ja huonoja puolia, sitä kun on tullut sivuttua aika moneen kertaan janon täytteisistä illoista kertoillessa.
Ystävänpäivästä yleisesti sen verran, että täällä Japanissa se on lähinnä päivä jolloin naiset ostavat suklaata pääasiassa sydämensä valituille, mutta myös kohteliaisuussyistä muille miespuolisille tuttavilleen, joka saattaa toisinaan aiheuttaa kiusallisia väärinkäsityksiä tai ainakin hämmennystä vastaanottajassa lahjasuklaan merkitystä tulkittaessa. Tavaratalojen pohjakerrosten herkkuosastot olivat ennen h-hetkeä täynnä mitä mielikuvituksekkaimpia ja tyyriimpiä suklaaherkkuja; sattuipa silmään reilun kymmenen sentin mittainen suklainen gorillakin, josta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa muistoksi :/
Miehet vastaavat naisille ns. valkoisena päivänä, jota tiettävästi löytyy ainoastaan Japanista, vapaasta Koreasta ja Taiwanista, lahjoilla, joiden tulee olla palttiarallaa kolme kertaa naisen ostaman suklaan arvoisia. Lahjan ei tarvitse olla valkoinen, vaan naiset ottavat mielellään vastaan myös koruja, alusvaatteita ja muuta vastaavaa. Päivän perinteet ovat puhtaan kaupalliset, mitä kai pätee aika pitkälti itse ystävänpäiväänkin, ainakin yhden syntytarinan mukaan. Ensimmäisen kerran sitä vietettiin vuonna 1965 kekseliiään vaahtokarkkikauppiaan (jotain valkoista) alettua markkinoimaan miehille ideaa vastalahjapäivästä. Ettei tarvitse erikseen vastata uteluihin niin kerrottakoon, että omalta osalta suklaat ja muut herkut jäivät saamatta.
Ystävänpäivästä yleisesti sen verran, että täällä Japanissa se on lähinnä päivä jolloin naiset ostavat suklaata pääasiassa sydämensä valituille, mutta myös kohteliaisuussyistä muille miespuolisille tuttavilleen, joka saattaa toisinaan aiheuttaa kiusallisia väärinkäsityksiä tai ainakin hämmennystä vastaanottajassa lahjasuklaan merkitystä tulkittaessa. Tavaratalojen pohjakerrosten herkkuosastot olivat ennen h-hetkeä täynnä mitä mielikuvituksekkaimpia ja tyyriimpiä suklaaherkkuja; sattuipa silmään reilun kymmenen sentin mittainen suklainen gorillakin, josta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa muistoksi :/
Miehet vastaavat naisille ns. valkoisena päivänä, jota tiettävästi löytyy ainoastaan Japanista, vapaasta Koreasta ja Taiwanista, lahjoilla, joiden tulee olla palttiarallaa kolme kertaa naisen ostaman suklaan arvoisia. Lahjan ei tarvitse olla valkoinen, vaan naiset ottavat mielellään vastaan myös koruja, alusvaatteita ja muuta vastaavaa. Päivän perinteet ovat puhtaan kaupalliset, mitä kai pätee aika pitkälti itse ystävänpäiväänkin, ainakin yhden syntytarinan mukaan. Ensimmäisen kerran sitä vietettiin vuonna 1965 kekseliiään vaahtokarkkikauppiaan (jotain valkoista) alettua markkinoimaan miehille ideaa vastalahjapäivästä. Ettei tarvitse erikseen vastata uteluihin niin kerrottakoon, että omalta osalta suklaat ja muut herkut jäivät saamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti