Junassa, 5.9.2007
Nyt kun lähtöön on aikaa enää tasan kaksi viikkoa laskettuna siihen päivään, kun lentokone ylittää Suomen valtakunnan rajat, alkavat matkavalmistelut olla pääpiirteittäin valmiina, joskaan en vieläkään tiedä kuka Sapporon lentokentälle on tulossa ottamaan minua vastaan. Sekin lienisi hyvä selvittää ennen lähtöpäivää : P Juna kolisee Etelä-Suomen mukavissa maisemissa, juuri tällä hetkellä kaiketi jossain Hämeenlinnan paikkeilla i. Sää on ollut koko päivän varsin suosiollinen, enemmän lämpimähköä loppukesää kuin alkavaa koleaa syksyä, mitä Oulussa on viimeisen kuluneen viikon aikana ollut jo melko vahvasti. Edellinen yö meni yöjunassa koiranunta nukkuen ja nyt olo on jokseenkin raukea, vaikka kello on hädintuskin puoli kolme iltapäivällä.
Reissun tarkoitus eli viisumien hommaaminen sujui varsin kivuttomasti: paperisota oli valmiina vajaan tunnin päästä siitä, kun saimme hakemukset jätettyä konsuliosaston virkailijalle. Oikeastaan kaikkein vaikein homma oli itse lähetystön löytäminen ja ovipuhelimen käyttö aiheuttaa aina omat kuumotuksensa. Olimme fiksusti paikan päällä heti asiakaspalvelun auettua ja saimme asiamme käsittelyyn ennen muita hakijoita, joita tuli useampi heti jälkeemme. Nyt on ilmeisesti vaihtolintujen muuttolennoista johtuva sesonki :) Loput niistä hurjasta neljästä tunnista, jotka Helsingissä kerkesimme viettää, menivät venyttäessä mahalaukkua Raxissa (vieläkin äklöttää ja kaduttaa perinteiseen tyyliin) sekä tietysti kirjakaupassa pistäytyessä. Hulppean kokoisesta Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi komea englanninkielinen kuvakirja Suomesta. Sellainen, jota eilen Oulun valikoimista löytynyt ja kun sattui vielä olemaan kaupan tarjoushintaan, ei ostopäätöksen kanssa tarvinut arpoa kovin pitkään.
Heräteostoksilta en tälläkään kertaa osannut välttyä, mutta onnistuin sentään pitämään kompulsiiviset painotuoteisiin kohdistuvat sijoituspaineet jonkinlaisessa kontrollissa. Japanissakin pitää vähän miettiä miten paljon mangaa uskaltaa ostaa, sitä kun ei ihan mahdottomasti matkalaukuissa saa kuskattua ja postittaminenkaan ei varmaan ihan ilmaista lystiä ole. Jos haluaisi olla fiksu ja säästeliäs, kantaisi tietysti jeninsä mangakahviloihin, joissa on pientä korvausta vastaan (nykyisen yöpymisen ohelle :D) luettavissa ilmeisen kattava valikoima niin tuoreimpia kuin vähän vanhempiakin nimikkeitä, mutta kysehän ei ole koskaan itselle pelkästään lukemisesta, tuotteen kuluttamisesta, vaan haluan yleensä myös omistaa julkaisun. Tämä etenkin siinä tapauksessa, että sisältö ja ulkoasu miellyttävät. Olen sitä tyyppiä, jonka mielestä mieleisellä lukemistolla täytetty suuri (tietysti...) kirjahylly on eräitä maailman kauneimmista asioista ja aina kylässä pyrin vähiintään vilkaisemaan millaista hengentuotetta ihmisiltä kokoelmistaan löytyy. En välttämättä siksi, että pyrkisin sen kautta päättelemään jotain henkilöistä itsestään, joskin sen täydestä puuttumisesta saatan tehdä erinäisiä mentaalisia nootteja...
Vaikka toki ilmankin tulee ihan hyvin toimeen, niin silti tänne junaan ehkä hieman langatonta nettiyhteyttä kaipaisi; sen verran hengetön/sieluton läppäri ilman sitä kuitenkin on, vaikka sillä kaikkea kivaa voi muutenkin tehdä. En ole ihan varma, mutta luulisin, että joistain moderneimmista malleista lähetinasema saattaisi jo löytyäkin. Vieressa uinaileva Gara-san meinasi, että pendolinoissa olisi joitain sitä tukevia osastoja, mutta varmuudella ei uskalla sanoa kun ei voi tarkistaakaan :P Nämä intercitythän ovat kuitenkin auttamattoman vanhanaikaisia...ja hitaita...
Nyt kun lähtöön on aikaa enää tasan kaksi viikkoa laskettuna siihen päivään, kun lentokone ylittää Suomen valtakunnan rajat, alkavat matkavalmistelut olla pääpiirteittäin valmiina, joskaan en vieläkään tiedä kuka Sapporon lentokentälle on tulossa ottamaan minua vastaan. Sekin lienisi hyvä selvittää ennen lähtöpäivää : P Juna kolisee Etelä-Suomen mukavissa maisemissa, juuri tällä hetkellä kaiketi jossain Hämeenlinnan paikkeilla i. Sää on ollut koko päivän varsin suosiollinen, enemmän lämpimähköä loppukesää kuin alkavaa koleaa syksyä, mitä Oulussa on viimeisen kuluneen viikon aikana ollut jo melko vahvasti. Edellinen yö meni yöjunassa koiranunta nukkuen ja nyt olo on jokseenkin raukea, vaikka kello on hädintuskin puoli kolme iltapäivällä.
Reissun tarkoitus eli viisumien hommaaminen sujui varsin kivuttomasti: paperisota oli valmiina vajaan tunnin päästä siitä, kun saimme hakemukset jätettyä konsuliosaston virkailijalle. Oikeastaan kaikkein vaikein homma oli itse lähetystön löytäminen ja ovipuhelimen käyttö aiheuttaa aina omat kuumotuksensa. Olimme fiksusti paikan päällä heti asiakaspalvelun auettua ja saimme asiamme käsittelyyn ennen muita hakijoita, joita tuli useampi heti jälkeemme. Nyt on ilmeisesti vaihtolintujen muuttolennoista johtuva sesonki :) Loput niistä hurjasta neljästä tunnista, jotka Helsingissä kerkesimme viettää, menivät venyttäessä mahalaukkua Raxissa (vieläkin äklöttää ja kaduttaa perinteiseen tyyliin) sekä tietysti kirjakaupassa pistäytyessä. Hulppean kokoisesta Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi komea englanninkielinen kuvakirja Suomesta. Sellainen, jota eilen Oulun valikoimista löytynyt ja kun sattui vielä olemaan kaupan tarjoushintaan, ei ostopäätöksen kanssa tarvinut arpoa kovin pitkään.
Heräteostoksilta en tälläkään kertaa osannut välttyä, mutta onnistuin sentään pitämään kompulsiiviset painotuoteisiin kohdistuvat sijoituspaineet jonkinlaisessa kontrollissa. Japanissakin pitää vähän miettiä miten paljon mangaa uskaltaa ostaa, sitä kun ei ihan mahdottomasti matkalaukuissa saa kuskattua ja postittaminenkaan ei varmaan ihan ilmaista lystiä ole. Jos haluaisi olla fiksu ja säästeliäs, kantaisi tietysti jeninsä mangakahviloihin, joissa on pientä korvausta vastaan (nykyisen yöpymisen ohelle :D) luettavissa ilmeisen kattava valikoima niin tuoreimpia kuin vähän vanhempiakin nimikkeitä, mutta kysehän ei ole koskaan itselle pelkästään lukemisesta, tuotteen kuluttamisesta, vaan haluan yleensä myös omistaa julkaisun. Tämä etenkin siinä tapauksessa, että sisältö ja ulkoasu miellyttävät. Olen sitä tyyppiä, jonka mielestä mieleisellä lukemistolla täytetty suuri (tietysti...) kirjahylly on eräitä maailman kauneimmista asioista ja aina kylässä pyrin vähiintään vilkaisemaan millaista hengentuotetta ihmisiltä kokoelmistaan löytyy. En välttämättä siksi, että pyrkisin sen kautta päättelemään jotain henkilöistä itsestään, joskin sen täydestä puuttumisesta saatan tehdä erinäisiä mentaalisia nootteja...
Vaikka toki ilmankin tulee ihan hyvin toimeen, niin silti tänne junaan ehkä hieman langatonta nettiyhteyttä kaipaisi; sen verran hengetön/sieluton läppäri ilman sitä kuitenkin on, vaikka sillä kaikkea kivaa voi muutenkin tehdä. En ole ihan varma, mutta luulisin, että joistain moderneimmista malleista lähetinasema saattaisi jo löytyäkin. Vieressa uinaileva Gara-san meinasi, että pendolinoissa olisi joitain sitä tukevia osastoja, mutta varmuudella ei uskalla sanoa kun ei voi tarkistaakaan :P Nämä intercitythän ovat kuitenkin auttamattoman vanhanaikaisia...ja hitaita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti