Sapporo, 21.12.2007
Tämän vuoden viimeinen opintoihin liittyvä läsnäolovelvoite oli tämänpäiväinen keskustelutunti, joka vietettiin ei-niin-yllättävän vähällä oppilasmäärällä (osa karkasi jo aiemmin päivällä lomareissuille) origameja taiteillen, japanilaisia tonguetwistereitä lausuen (yllättävän helppoja) ja muuta suhteellisen leppoisaa puuhaillen. Perjantait ovat viime aikoina olleet muutenkin hyvin keveitä sen jälkeen kun päätin pudottaa aamun ”lukemiskurssin”- pois ohjelmistosta. Turhauduin vastaavan opettajan metodeihin ja siihen ettei tunneilla tehty varsinaista tekstin ymmärtämiseen tähtäävää lukemista vaan hiottiin pelkästään ääntämystä ärsyttävin menetelmin, jotka suomalaisessa luokkahuoneessa saatettaisiin tulkita jonkin asteen kiusaamiseksi. Kun täällä suoritettavista kielikursseista ei ole opintoviikkojakaan luvassa ja lukemista voi harrastaa ihan hyvin itsenäisestikin, ei yhden kurssin pudottamista tarvinut kauaa miettiä. Arvostus opettajaa laski sen verran miinukselle, etten välittänyt edes ilmoittaa hänelle kurssin pudottamisesta, eiköhän tuo omin avuinkin hoksaa mistä on kysymys :P
Blogin teksteissä ja kuvissa muutaman kerran esiintynyt Jeffrey piti puheen Hokkaido International Talk tilaisuudessa ja kertoi omasta monikulttuurisesta identiteetistään havajilaistuneena taiwanilaisena sujuvalla japaninkielellä :) Paikalle oli kerääntynyt pienen luentosalin täydeltä niin yliopiston opiskelijoita kuin vanhemman ikäluokan vieraista kulttuureista kiinnostuneita sapporolaisia, mikä tarjosi hyvän mahdollisuuden jatkaa sunnuntaina kesken jäänyttä mielipidetiedustelun tekemistä. Puheen, jota pystyin seuraamaan omani selvästi ylittävästä vaikeustasosta huolimatta yllättävän hyvin, jälkeen törmäsin sangen eksentriseen japanilaisnaiseen (käyntikortissa luki uchuujin ririi eli avaruusolento Lily), joka oli tyypillisen innoissaan siitä, että tulen Suomesta ja lahjoitti jonkin sortin laventeri-tuoksupussin ties mistä syystä. Okashiinaa...
Kaupasta raahattiin taas pari kassillista ruokatarpeita, joiden pitäisi riittää ainakin viikon ajaksi. Ruokalat ovat auki suurimman osan ”lomasta”, sillä japanilaisten opiskelijoiden puurtaminen jatkuu aina uuden vuoden kynnykselle saakka; viimeisten vuosien opiskelijoilla lopputöitä raivolla ja loppuunpalamisen uhalla tehden. Vaikka kampuksen ravintoloiden ruoka on halpaa ja hyvää, on menu aina sama ja suhteellisen rajallinen, minkä takia ajattelin alkaa kokkailemaan hivenen enemmän asuntolalla. Jos omistaisin oman keittiön, tulisi hivenen erikoisempia aterioita tehtyä todennäköisesti hivenen useammin. Jostain syystä vain en oikein ole innostunut ajatuksesta, että suhteellisen hyvin ruokaa laittavat kiinalaisnaapurit tulevat samaan aikaa keittiöön, kun yritän säheltää jotain vähänkin haastavampaa japanilaista/itämaista apetta. Riisikeitinkin pitäisi kyllä melkein ostaa ja teepannukin puuttuu edelleen...
Kolmen ensimmäsen vaihtokuukauden aikana fyysinen kunnon ylläpitäminen on jäänyt lähinnä arkisen hyötyliikunnan varaan, mistä johtuen viisarin värähtäminen pari kiloa suuremmalle lukemalla vaa’alla ei juuri yllättänyt. Senpä vuoksi ja hivenen helmikuun alussa järjestettävää hiihtomaraton tapahtumaa silmällä pitäen aloitan lomalla tiukan treenaamisen. Asuntolan vieressä on opiskelijoille ilmainen kuntosali (seikka, johon kaikki havahtuivat ihan vastikään) ja keskustan lähellä sijaitsevassa puistossa saa ilmaiseksi suksia lainaan, mikäli tekee mieli sivakoida ja tehdä itsestään vielä enemmän silmiinpistävän :) Vaikka tapahtumaa mainostetaan maratonia ei pisin matka taida olla kuin 30km, itse tosin tyydyn suosiolla 15km, jonka pitäisi mennä ihan peruskuntopohjallakin, mutta varmuuden vuoksi pientä totuttelua lienee hyvä saada alle, ettei tarvi saattaa suomalaista hiihtomainetta häpeään...kaikille pidempien matkojen suorittajille on kuulemma luvassa iso laatikollinen makeita perunoita. Kannustinta kerrakseen ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti