Sapporo, 29.9.2007
Drums in the deep, banging in my head.. asuntolan japanilaisilla on taas lauantai-iltana pileet, josta taisikin olla seinällä ilmoitus kehoittaen f-siiven ulkomaalaisia vain ystävällisesti kestämään :) Ylhäällä neljänteen kerrokseen saakka ehtiessään mökä ja jostain syystä joka tapahtumassa läsnä oleva kumea taiko-rummun pauke ovat jo suhteellisen vaimeita ja krapulaväsyinen mieli ei jaksa muutenkaan hirveästi pienestä hälinästä välittää. Unirytmit taisivat mennä taas railakkaasti sekaisin, kello on seitsemän illalla ja taas pimeää. Siihen nähden ei ole mikään yllätys, että näinkin pitkään tuli nukuttua, takana oli kuitenkin edellisenä iltana samoihin aikoihin aloitettu armoton juhlinta ja kotiintulo kukonlaulun maissa. Onneksi vielä tässä vaiheessa kun kurssit kotitehtävineen eivät ole pyörähtäneet käyntiin on hyvin varaa käyttää yksi viikonloppu palautumiseen ja uudelleenrytmitykseen.
Ennen stooria illanvietosta pieni katsaus perjantain viralliseen ohjelmaan, opintopuoleen, jonka takiahan tänne ennenkaikkea ollaan tultu. Opinnot toki ovat tärkeitä ja ne hoidetaan tietysti mahdollisimman moitteettomasti ja hyvillä arvosanoilla, mutta ne tuskit ovat niitä asoita, jotka myöhemmin vaihtoaikaa muistellessa tulevat ensimmäisinä mieleen. Uudet ystävät, hyvä monikansallinen ilmapiiri, kulttuurin kujeet ja kielitaito ajanevat helposti sisänsä mielenkiintoisen hustep-kurssien ohi heittämällä.
Orientaatiossa kerrottiin, että tämänkertainen ryhmä on ohjelman reilun kymmenvuotisen historian suurin: 37 opiskelijaa, joista naispuolisia viitisentoista, amerikkalaisia ja kiinalaisia molempia kymmenkunta, pari korealaista, yksi uudesta-seelannista ja loput euroopasta. Kotimaat, pääaineet ja nimet kerrottiin esittelykierroksen aikana, joka jostain syystä ei tuntunut läheskään yhtä ahdistavalta jutulta kuin monesti aikasemmin, vaikka olisi helposti kuvitellut, että kieli olisi takertunut kurkkuun jo pelkästään englannin kielen takia. Ilmeisesti minulle niin tyypillisen ujouden ulkokuori alkaa pikku hiljaa varista pois ja senhän takia tänne osin lähdettiinkin. Tietystä varautuneisuudesta ja tuppisuisuudesta ei tosin koskaan pääse eroon, sillä se on juurtunut hyvin syvälle minä ytimeen, mutta tällä hetken tarpeen vaatiessa asioiden toimittaminen on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi ennen inttiä.
Infotilaisuudessa tuli yleisohjeet kurssien valitsemista ja suoritukseen liittyvistä käytännöistä, mm. siitä millaista käyttäytymistä Japanissa opiskelijoilta luennoilla odotetaan. Läsnäolo, täsmällisyys, suoraselkäisyys ja yleisesti muiden huomioonottaminen ovat täällä korostuneesti keskeisessä asemassa. Joidenkin mielestä tällaisista hyvinkin itsestäänselvistä asioista muistuttaminen on hieman paapovaa, mutta ottaen huomioon, että opintotradiot vaihtelevat maasta toiseen on pieni kertaus ihan paikallaan. Suurimmalla osalle hillitty käyttäytyminen tulee varmaan ihan luonnostaan, itsekin on automaattisesti julkisilla paikoilla ja yhteisissä tiloissa hieman tarkempi ja toimii harkitummin kuin todennäköisesti monissa muissa maissa tulisi. Iso osa on tietysti ihan vain sitä, että pelisäännöt sosiaalisissa tilanteissa eivät vielä ole ja joiltain osin eivät koskaan tule olemaankaan kovin hyvin hanskassa, mutta sen kanssa täytyy vain oppia elämään.
Ohjelman välissä tuli testattua ensimmäisen kerran yliopiston ravintolaa, joka yllätti erittäin positiivisesti laajalla valikoimallaan ja hyvin edullisilla hinnoillaan. Hyvästit kuppinuudeleille, ainakin arkisin! :) Curry oli erittäin hyvää ja syödään lusikalla, mikä en yhtäkkiä muistanutkaan. Taistelin aikani maitopurkin aikaisun kanssa ja lopuksi onnistuin kaatamaan sitä aika reilusti rinnuksille; otan tämän merkkinä siitä, että on aika siirtyä fiksumpiin ruokajuomiin...
Japanin kielen tasokoe, joka määrittää sen minkä tasoisiin ryhmiin eri kielen osa-alueilla sijoittuu oli myös eilen. Porukka oli melkolailla hermostunutta, itse en ihmeemmin jaksanut stressata tai edes etukäteen valmistautua (ei sillä että treenimateriaalia edes olisi ollut mukana), sillä sen hetken taso on mitä ja on sillä mennään. Toivottavasti intermediate eli keskitason ryhmiin pääasiassa. Itse testi koostui hyvin järjettömästä kuunteluosiosta, jossa piti täydentää kuullun perusteella yhden tavun puutteita lapussa oleviin lauseisiin sekä uuvuttavat kielioppi- ja kanjimerkkiosiot, joissa kummassakin oli x^ liikaa monivalintakysymyksiä. Alta pois, suhteellisen hyvä fiilis jäi, nyt vain odotellaan sit tuloksia, joiden pitäisi tulla samana aamuna kun kielikurssit alkavat eli 12. päivä ensi kuuta.
Ja sitten itse asiaan eli illanviettoon. Susukinon hurvittelualueella (kuvassa), joka on suurin Tokiosta pohjoiseen Japanissa (lienisinkö jopa aikaisemminkin maininnut), järjestettiin täällä itsenäisesti vaihdossa olleen Matin läksiäispirskeet ja meidän kolmen tämänvuotisen vaihtarin tervetuliaispileet. Aloituspaikkana oli perinteinen, pienehkö, japanilaisravintola mataline pöytineen ja asiaankuuluvine tykötarpeineen. Illanviettoporukasta suurin osa oli täällä suomenkielen kursseilla käyviä japanilaisia, joita taisi parhaimmillaan olla parisenkymmentä paikalla. Kielitaso oli hyvin alkeellista rajoittuen esittelyyn ja yksinkertaisiin kysymyksiin, mutta ei voi muuta kuin ihailla sitä innokkuutta millä he uutta ja vaikeaa kieltä olivat opiskelemassa. Kurssien opettaja, jota Akiksi kutsutaan (oikeaa nimeä on muista, taitaa olla lempinimi, sillä yleensä Aki on täällä naisen nimi), puhui hämmentävän hyvää ja rennon kuuloista suomea.
Istuttiin, juotiin ja syötiin (nomihoudai l. juo niin paljon kuin jaksat tietyssä aikarajassa) hyvin, juteltiin vähän millä sattuu kielillä, sen mukaan mitä kukin parhaiten osasi. Ruokalistalla oli paljon merenelävää, iso oisteri, sashimia eli raakaa kalaa, jonkin sortin uunilohta ja aivan liian makeaa riisiä, josta myös japanilaiset olivat hieman yllättäen samaa mieltä:) Mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli ehdottomasti Nagoyassa Kalevalaa (!!) opiskeleva hevimies, jonka kanssa löytyi yhteisistä harrastuksista runsaasti juteltavaa. Englanniksi enimmäkseen, taidot eivät vielä oikein riitä figupeleistä ja animesta kovin syvällisiä kertomaan japaniksi :P
Illan mittaan japania tuli harjoiteltua hyvissä määrin, varsinkin kun seuraavassa paikassa, joka oli jonkin sortin ulkomaalaisbaari, istuin useamman naisen seurassa, jotka eivät juuri englantia puhuneet. Harvoin ovat reaktiot olleet yhtä innostuneita, kun kuulivat, että kuuntelen heviä, soitan kitaraa ja tulen Oulusta (hevikaupunkii!!). Suomenkielen tunneille on kuulemma aina tervetullut apuopettajaksi ja ajattelinkin aikataulujen salliessa silloin tällöin pistäytyä katsomassa miten porukan opinnot etenevät.
Ne, jotka minua paremmin tuntevat, todennäköisesti tietävät, etten ole mitenkään järisyttävän hyvä laulaja (lue: surkea) enkä juuri Suomessa karaokea ole harrastanut, syystä jotta koko ravintolan kuullen laulaminen on ideana harvinaisen perseestä. Siksipä odotinkin sekä innolla, koska laulaminen on toisinaan ihan mukavaa puuhaa, että kauhulla, sillä muiden kuullen laulaminen on yleensä aika hermostuttavaa, ensimmäistä kokemusta japanilaisesta karaokesta. Tyhmempiä ja tietämättömämpiä sivistetän sen verran, että täällä laulaminen tapahtuu omissa ehkä n.15-20 hengen kopeissa, joissa kappaleet valitaan puhelinluettelon kokoisesta opuksesta ja näpytellään itse tietokoneeseen. Tarjoilu pelaa suoraan koppiin. Tässä vaiheessa iltaa porukasta olivat jäljellä enää suomalaiset (miinus Tero), Aki ja toinen miesopiskelija sekä neljä innokkainta ja lauluintoisinta naista. Laajasta listasta löytyi hyvään nousuhumalaan mukavan meneviä Queen-ralleja. Kuulostivat suhteellisen karulta, mutta meininki oli hyvä ja lahjomaton sähköinen pistelaskuri antoi molemmille soolovedoille yllättävän hyvät pisteet :P
Aika meni siivillä ja pian kello olikin sulkemisajassa eli neljän paikkeilla, monet paikat saattavat tosin olla asiakkaista riippuen monesti pidempäänkin avoinna. Kaikelta laulamiselta ei muistanut tilata kovin montaa drinkkiä, joten lähtövaiheessa alkoi maanpinnalle laskeutuminen lähestyä. Paikalliseen hampurilaispaikkaan roskaruoalle Ullan ja Matin kanssa ja kiihkeät keskustelut pystyyn kulttuurieroista, etenkin niistä negatiivisemmista seikoista, esimerkiksi siitä miten japanilaiset ovat herkästi ovat liian höveleitä tarjotessaan, mihin kannattaa pidemmän päälle opetella sanomaan vakaasti ei, varsinkin kun muuttuu uudesta naamasta enemmän vakiokalustoon. Mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää, jotta saisi tämänkin merkinnän joskus vietyä loppuun asti. Todettakoon, että taksilla matkustaminen on arvostettavan halpaa ja itsestään avautuvat ovet hyvin käteviä :)
Ennen stooria illanvietosta pieni katsaus perjantain viralliseen ohjelmaan, opintopuoleen, jonka takiahan tänne ennenkaikkea ollaan tultu. Opinnot toki ovat tärkeitä ja ne hoidetaan tietysti mahdollisimman moitteettomasti ja hyvillä arvosanoilla, mutta ne tuskit ovat niitä asoita, jotka myöhemmin vaihtoaikaa muistellessa tulevat ensimmäisinä mieleen. Uudet ystävät, hyvä monikansallinen ilmapiiri, kulttuurin kujeet ja kielitaito ajanevat helposti sisänsä mielenkiintoisen hustep-kurssien ohi heittämällä.
Orientaatiossa kerrottiin, että tämänkertainen ryhmä on ohjelman reilun kymmenvuotisen historian suurin: 37 opiskelijaa, joista naispuolisia viitisentoista, amerikkalaisia ja kiinalaisia molempia kymmenkunta, pari korealaista, yksi uudesta-seelannista ja loput euroopasta. Kotimaat, pääaineet ja nimet kerrottiin esittelykierroksen aikana, joka jostain syystä ei tuntunut läheskään yhtä ahdistavalta jutulta kuin monesti aikasemmin, vaikka olisi helposti kuvitellut, että kieli olisi takertunut kurkkuun jo pelkästään englannin kielen takia. Ilmeisesti minulle niin tyypillisen ujouden ulkokuori alkaa pikku hiljaa varista pois ja senhän takia tänne osin lähdettiinkin. Tietystä varautuneisuudesta ja tuppisuisuudesta ei tosin koskaan pääse eroon, sillä se on juurtunut hyvin syvälle minä ytimeen, mutta tällä hetken tarpeen vaatiessa asioiden toimittaminen on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi ennen inttiä.
Infotilaisuudessa tuli yleisohjeet kurssien valitsemista ja suoritukseen liittyvistä käytännöistä, mm. siitä millaista käyttäytymistä Japanissa opiskelijoilta luennoilla odotetaan. Läsnäolo, täsmällisyys, suoraselkäisyys ja yleisesti muiden huomioonottaminen ovat täällä korostuneesti keskeisessä asemassa. Joidenkin mielestä tällaisista hyvinkin itsestäänselvistä asioista muistuttaminen on hieman paapovaa, mutta ottaen huomioon, että opintotradiot vaihtelevat maasta toiseen on pieni kertaus ihan paikallaan. Suurimmalla osalle hillitty käyttäytyminen tulee varmaan ihan luonnostaan, itsekin on automaattisesti julkisilla paikoilla ja yhteisissä tiloissa hieman tarkempi ja toimii harkitummin kuin todennäköisesti monissa muissa maissa tulisi. Iso osa on tietysti ihan vain sitä, että pelisäännöt sosiaalisissa tilanteissa eivät vielä ole ja joiltain osin eivät koskaan tule olemaankaan kovin hyvin hanskassa, mutta sen kanssa täytyy vain oppia elämään.
Ohjelman välissä tuli testattua ensimmäisen kerran yliopiston ravintolaa, joka yllätti erittäin positiivisesti laajalla valikoimallaan ja hyvin edullisilla hinnoillaan. Hyvästit kuppinuudeleille, ainakin arkisin! :) Curry oli erittäin hyvää ja syödään lusikalla, mikä en yhtäkkiä muistanutkaan. Taistelin aikani maitopurkin aikaisun kanssa ja lopuksi onnistuin kaatamaan sitä aika reilusti rinnuksille; otan tämän merkkinä siitä, että on aika siirtyä fiksumpiin ruokajuomiin...
Japanin kielen tasokoe, joka määrittää sen minkä tasoisiin ryhmiin eri kielen osa-alueilla sijoittuu oli myös eilen. Porukka oli melkolailla hermostunutta, itse en ihmeemmin jaksanut stressata tai edes etukäteen valmistautua (ei sillä että treenimateriaalia edes olisi ollut mukana), sillä sen hetken taso on mitä ja on sillä mennään. Toivottavasti intermediate eli keskitason ryhmiin pääasiassa. Itse testi koostui hyvin järjettömästä kuunteluosiosta, jossa piti täydentää kuullun perusteella yhden tavun puutteita lapussa oleviin lauseisiin sekä uuvuttavat kielioppi- ja kanjimerkkiosiot, joissa kummassakin oli x^ liikaa monivalintakysymyksiä. Alta pois, suhteellisen hyvä fiilis jäi, nyt vain odotellaan sit tuloksia, joiden pitäisi tulla samana aamuna kun kielikurssit alkavat eli 12. päivä ensi kuuta.
Ja sitten itse asiaan eli illanviettoon. Susukinon hurvittelualueella (kuvassa), joka on suurin Tokiosta pohjoiseen Japanissa (lienisinkö jopa aikaisemminkin maininnut), järjestettiin täällä itsenäisesti vaihdossa olleen Matin läksiäispirskeet ja meidän kolmen tämänvuotisen vaihtarin tervetuliaispileet. Aloituspaikkana oli perinteinen, pienehkö, japanilaisravintola mataline pöytineen ja asiaankuuluvine tykötarpeineen. Illanviettoporukasta suurin osa oli täällä suomenkielen kursseilla käyviä japanilaisia, joita taisi parhaimmillaan olla parisenkymmentä paikalla. Kielitaso oli hyvin alkeellista rajoittuen esittelyyn ja yksinkertaisiin kysymyksiin, mutta ei voi muuta kuin ihailla sitä innokkuutta millä he uutta ja vaikeaa kieltä olivat opiskelemassa. Kurssien opettaja, jota Akiksi kutsutaan (oikeaa nimeä on muista, taitaa olla lempinimi, sillä yleensä Aki on täällä naisen nimi), puhui hämmentävän hyvää ja rennon kuuloista suomea.
Istuttiin, juotiin ja syötiin (nomihoudai l. juo niin paljon kuin jaksat tietyssä aikarajassa) hyvin, juteltiin vähän millä sattuu kielillä, sen mukaan mitä kukin parhaiten osasi. Ruokalistalla oli paljon merenelävää, iso oisteri, sashimia eli raakaa kalaa, jonkin sortin uunilohta ja aivan liian makeaa riisiä, josta myös japanilaiset olivat hieman yllättäen samaa mieltä:) Mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli ehdottomasti Nagoyassa Kalevalaa (!!) opiskeleva hevimies, jonka kanssa löytyi yhteisistä harrastuksista runsaasti juteltavaa. Englanniksi enimmäkseen, taidot eivät vielä oikein riitä figupeleistä ja animesta kovin syvällisiä kertomaan japaniksi :P
Illan mittaan japania tuli harjoiteltua hyvissä määrin, varsinkin kun seuraavassa paikassa, joka oli jonkin sortin ulkomaalaisbaari, istuin useamman naisen seurassa, jotka eivät juuri englantia puhuneet. Harvoin ovat reaktiot olleet yhtä innostuneita, kun kuulivat, että kuuntelen heviä, soitan kitaraa ja tulen Oulusta (hevikaupunkii!!). Suomenkielen tunneille on kuulemma aina tervetullut apuopettajaksi ja ajattelinkin aikataulujen salliessa silloin tällöin pistäytyä katsomassa miten porukan opinnot etenevät.
Ne, jotka minua paremmin tuntevat, todennäköisesti tietävät, etten ole mitenkään järisyttävän hyvä laulaja (lue: surkea) enkä juuri Suomessa karaokea ole harrastanut, syystä jotta koko ravintolan kuullen laulaminen on ideana harvinaisen perseestä. Siksipä odotinkin sekä innolla, koska laulaminen on toisinaan ihan mukavaa puuhaa, että kauhulla, sillä muiden kuullen laulaminen on yleensä aika hermostuttavaa, ensimmäistä kokemusta japanilaisesta karaokesta. Tyhmempiä ja tietämättömämpiä sivistetän sen verran, että täällä laulaminen tapahtuu omissa ehkä n.15-20 hengen kopeissa, joissa kappaleet valitaan puhelinluettelon kokoisesta opuksesta ja näpytellään itse tietokoneeseen. Tarjoilu pelaa suoraan koppiin. Tässä vaiheessa iltaa porukasta olivat jäljellä enää suomalaiset (miinus Tero), Aki ja toinen miesopiskelija sekä neljä innokkainta ja lauluintoisinta naista. Laajasta listasta löytyi hyvään nousuhumalaan mukavan meneviä Queen-ralleja. Kuulostivat suhteellisen karulta, mutta meininki oli hyvä ja lahjomaton sähköinen pistelaskuri antoi molemmille soolovedoille yllättävän hyvät pisteet :P
Aika meni siivillä ja pian kello olikin sulkemisajassa eli neljän paikkeilla, monet paikat saattavat tosin olla asiakkaista riippuen monesti pidempäänkin avoinna. Kaikelta laulamiselta ei muistanut tilata kovin montaa drinkkiä, joten lähtövaiheessa alkoi maanpinnalle laskeutuminen lähestyä. Paikalliseen hampurilaispaikkaan roskaruoalle Ullan ja Matin kanssa ja kiihkeät keskustelut pystyyn kulttuurieroista, etenkin niistä negatiivisemmista seikoista, esimerkiksi siitä miten japanilaiset ovat herkästi ovat liian höveleitä tarjotessaan, mihin kannattaa pidemmän päälle opetella sanomaan vakaasti ei, varsinkin kun muuttuu uudesta naamasta enemmän vakiokalustoon. Mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää, jotta saisi tämänkin merkinnän joskus vietyä loppuun asti. Todettakoon, että taksilla matkustaminen on arvostettavan halpaa ja itsestään avautuvat ovet hyvin käteviä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti