Sapporo, 24.1.2008
Suolaa haavoihin niille, joille Suomen suhteellinen lumettomuus aiheuttaa suurta päänvaivaa ja tuskaa: täällä ollaan vasta saapumassa kaikkein lumisimpaan kauteen sopivasti ennen reilun viikon päästä alkavaa Yuki Matsuria eli lumijuhlaa. Eilisillasta asti jatkunut lumisade on kerryttänyt teille parinkymmenen sentin valkoisen kerroksen, jonka läpi pyöräileminen oli uskomattoman tuskainen urakka. Jääräpäisenä suomalaisena piti kuitenkin vääntää kiukulla loppuun asti, taluttaminen kun olisi ollut jokseenkin typerän oloista puuhaa. Vaikka kelien puolesta olosuhteet olisivat sangen otolliset hiihtämiselle, ei ladulla edellisen blogimerkinnän jälkeen juuri ole tullut viihdyttyä. Maanantaina, kun aikaa ja intoa sattui olemaan sopivasti varastossa, oli välineitä lainaava pulju tietenkin kiinni. Ovessa olleen ilmoituksen mukaan joka kolmas maanantai on vuokraamon työntekijöiden huilipäivä. Olisi varmaan pitänyt edellisellä kerralla pitää hoksottimet auki paremmin...
Opinnot ovat nyt siinä kaikkein raskaimmassa vaiheessa, kun kurssien loppukokeet ja kirjallisten töiden palautuspäivämäärät alkavat lähestyä. Vaikka joululomalta päästiin vastikään on reilusti pidempi lukukausien välinen loma kyllä todella tervetullut seikka. Taidehistorian essee tuli valmiiksi ja palautettua tiistaina. Viimeisiä viilauksia kirjoiteltiin vielä saman päivän aamuna, kun sain viimeisen lähdeteoksen vasta edellisenä päivänä käsiini. Muut työläämmät paperit ovat suurinpiirtein puolivälissä ja tarkoituksena olisi saattaa ne valmiiksi tulevana viikonloppuna.
Kaikelta häseltämiseltä ei ole oikein kerennyt nauttimaan pelkästä joutenolosta, kirjojen ja mangan lukeminenkin on jäänyt vähemmälle. Kielen opiskeleminenkin on ollut viime aikoina hivenen tehotonta tai siltä se ainakin tuntuu. Sanasto karttuu ja uusia juttuja tarttuu, mutta suullisessa ulosannissa sitä on toisinaan vaikea huomata. Varsinkin kaikissa tilanteissa, jotka tulevat enemmän tai vähemmän yllättäen, tulee harvemmin turvauduttua perustasoa vaikeampiin ilmaisuihin. Lomalle voisi yrittää järjestää jonkinlaista language exchange - aktiviteettia.
Sananen paikallisen byrokratian käsittämättömyyksistä. Täällä hyvinkin todennäköisesti maailman paksuimman punainen teipin maassa kaikki tapahtuu hyvin kankeasti ja kontrolloidusti. Viime aikoina ei itselle ole tullut juuri vastaan kummempia paperipinoja kaikkine kiemuroineen täytettäväksi, mistä tullee olla hyvinkin kiitollinen. Omalle kohdalle ei myöskään näillä näkymin ole sattumassa stipendin maksukäytäntöihin liittyvä järjettömyys, joka uhkaa jättää osan tuen saajista ilman maksua maaliskuussa. Säännöt vaativat, että stipendirahan vastaanottaja käy joka kuun ensimmäisellä viikolla toimistossa raapustamassa nimikirjoituksensa lappuun, ei yhtään aiemmin eikä myöhemmin. Jos allekirjoitusikkunan missaa jää kuukausittainen summa saamatta. Lukukauden aikana tämä ei ole mikään ongelma, mutta kun puolentoista kuukauden lomalla monilla on suunnitelmissa lähteä käymään kotimaassaan tai muuten vain matkustella ympäriinsä, on paikalle saapuminen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta. Maassa makaavan potkimista lähentelevä lisä on monilla edessä oleva muutto kallimpaan uuteen asuntolaan, mikä edelleen korostaa tarvetta rahahanojen auki pysymiselle. Ensi viikolla kuullaan aiheesta lisää, peukut pystyyn sen puolesta, että turhaa ahdistusta aiheuttavaan löytyy mielekäs ratkaisu.
Upouuteen asuntolaan havittelee paikkaa moni täällä Keitekissäkin asuva, sillä kaikille kolminkertaistuva vuokra ei sovi vaihtovuodelle suunniteltuun budjettiin, mikä avaa mahdollisuuksia vaihtaa asuinpaikkaa päittäin. Uudet tilat, huomattavasti parempi sijainti ja henkilökohtaiset wc-tilat kuulostavat kyllä houkuttavilta, mutta siitä huolimatta en missään vaiheessa edes miettinyt kovin vakavasti muuton mahdollisuutta. Käytän mielummin rahat johonkin muuhun kuin elinolosuhteiden kevyeen parantamiseen. Suurin kiusa on edelleenkin keittö, joka enemmän tai vähemmän ui koko ajan paskassa ja kun erehtyy jättämään astioitaan kuivumaan jonnekin näkösälle löytää ne melko varmasti seuraavan kerran pesemättöminä ja kolhittuina hieman eri paikasta. Kaikki tavarat voisi tietty tuoda omaan huoneeseen tai piilottaa kaapin perälle, mutta se on liian vaivalloista ja tuppaa monesti unohtumaan. Pienet kauneusvirheet eivät niin haittaa, kun tuskin mitään keittiövälineistä Suomeen tulen kuskamaan, mutta aasialaiselle kulttuurille hivenen outo toisten huomioonottamattomuus lainaamisen kanssa ihmetyttää ja vituttaa suuresti.
Opinnot ovat nyt siinä kaikkein raskaimmassa vaiheessa, kun kurssien loppukokeet ja kirjallisten töiden palautuspäivämäärät alkavat lähestyä. Vaikka joululomalta päästiin vastikään on reilusti pidempi lukukausien välinen loma kyllä todella tervetullut seikka. Taidehistorian essee tuli valmiiksi ja palautettua tiistaina. Viimeisiä viilauksia kirjoiteltiin vielä saman päivän aamuna, kun sain viimeisen lähdeteoksen vasta edellisenä päivänä käsiini. Muut työläämmät paperit ovat suurinpiirtein puolivälissä ja tarkoituksena olisi saattaa ne valmiiksi tulevana viikonloppuna.
Kaikelta häseltämiseltä ei ole oikein kerennyt nauttimaan pelkästä joutenolosta, kirjojen ja mangan lukeminenkin on jäänyt vähemmälle. Kielen opiskeleminenkin on ollut viime aikoina hivenen tehotonta tai siltä se ainakin tuntuu. Sanasto karttuu ja uusia juttuja tarttuu, mutta suullisessa ulosannissa sitä on toisinaan vaikea huomata. Varsinkin kaikissa tilanteissa, jotka tulevat enemmän tai vähemmän yllättäen, tulee harvemmin turvauduttua perustasoa vaikeampiin ilmaisuihin. Lomalle voisi yrittää järjestää jonkinlaista language exchange - aktiviteettia.
Sananen paikallisen byrokratian käsittämättömyyksistä. Täällä hyvinkin todennäköisesti maailman paksuimman punainen teipin maassa kaikki tapahtuu hyvin kankeasti ja kontrolloidusti. Viime aikoina ei itselle ole tullut juuri vastaan kummempia paperipinoja kaikkine kiemuroineen täytettäväksi, mistä tullee olla hyvinkin kiitollinen. Omalle kohdalle ei myöskään näillä näkymin ole sattumassa stipendin maksukäytäntöihin liittyvä järjettömyys, joka uhkaa jättää osan tuen saajista ilman maksua maaliskuussa. Säännöt vaativat, että stipendirahan vastaanottaja käy joka kuun ensimmäisellä viikolla toimistossa raapustamassa nimikirjoituksensa lappuun, ei yhtään aiemmin eikä myöhemmin. Jos allekirjoitusikkunan missaa jää kuukausittainen summa saamatta. Lukukauden aikana tämä ei ole mikään ongelma, mutta kun puolentoista kuukauden lomalla monilla on suunnitelmissa lähteä käymään kotimaassaan tai muuten vain matkustella ympäriinsä, on paikalle saapuminen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta. Maassa makaavan potkimista lähentelevä lisä on monilla edessä oleva muutto kallimpaan uuteen asuntolaan, mikä edelleen korostaa tarvetta rahahanojen auki pysymiselle. Ensi viikolla kuullaan aiheesta lisää, peukut pystyyn sen puolesta, että turhaa ahdistusta aiheuttavaan löytyy mielekäs ratkaisu.
Upouuteen asuntolaan havittelee paikkaa moni täällä Keitekissäkin asuva, sillä kaikille kolminkertaistuva vuokra ei sovi vaihtovuodelle suunniteltuun budjettiin, mikä avaa mahdollisuuksia vaihtaa asuinpaikkaa päittäin. Uudet tilat, huomattavasti parempi sijainti ja henkilökohtaiset wc-tilat kuulostavat kyllä houkuttavilta, mutta siitä huolimatta en missään vaiheessa edes miettinyt kovin vakavasti muuton mahdollisuutta. Käytän mielummin rahat johonkin muuhun kuin elinolosuhteiden kevyeen parantamiseen. Suurin kiusa on edelleenkin keittö, joka enemmän tai vähemmän ui koko ajan paskassa ja kun erehtyy jättämään astioitaan kuivumaan jonnekin näkösälle löytää ne melko varmasti seuraavan kerran pesemättöminä ja kolhittuina hieman eri paikasta. Kaikki tavarat voisi tietty tuoda omaan huoneeseen tai piilottaa kaapin perälle, mutta se on liian vaivalloista ja tuppaa monesti unohtumaan. Pienet kauneusvirheet eivät niin haittaa, kun tuskin mitään keittiövälineistä Suomeen tulen kuskamaan, mutta aasialaiselle kulttuurille hivenen outo toisten huomioonottamattomuus lainaamisen kanssa ihmetyttää ja vituttaa suuresti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti