Sapporo, 23.12.2007
Moorisu-san, Mt. Moiwan oravamaskotti ja joku pöljäke samassa kuvassa. Lauantai-illalle järjestyi kivasti piristävää ohjelmaa pienen sattuman kautta, kun satuin lenkin (treenikauden avaaminen ei siis ollut pelkkää sananhelinää) jälkihikien vielä puskiessa pintaan törmäämään kaveriin asuntolan käytävällä. Olivat järjestämässä pienellä porukalla reissua vuorelle, jolta on parhaat näköalat Sapporon ydinalueen ihastelulle iltaisessa loistossaan. Suihkuun tuli aikalailla kiire eikä syömäänkään oikein joutanut, kun piti laittaa itsensä lähtökuntoon parissakymmenessä minuutissa. Aikamääreessä pysyttiin ja matka suunnattiin kohti aseman kohtauspaikkaa, josta sitten köröteltiin ruuhkaisella metrolla sekä hivenen väljelmällä ratikalla vuoren juurella sijaitsevalle köysiradalle
Paljon hehkutettu näköalatasanne vuoren huipulla ei pettänyt, kamerassa sen sijaan oli akku vähissä ja yökuvien ottaminen kaupungin valoista ei oikein onnistunut. Niin, ja ylhäällä oli aika pirun kylmää, joten palelevista ihmisistä saatiin sentään muutama hyvä otos ^^ Kesällä pitää tehdä ehdottomasti uusi reissu päiväsaikaan ja valita reippailun vuoksi manuaalinen nousuvaihtoehto, joka ei hyvinkin ymmärrettävästä syystä ole talvella käytössä. Talviolosuhteisiin sopeutumisesta huonona ja varoittavana esimerkkinä voisi ottaa muodikkuudesta kynsin hampain kiinnipitävät naiset, jotka terveyttään uhaten kulkevat edelleen korkeakantaisissa saappaissa, vaikka Sapporon keskusta on paikoin erittäin liukas hyväpohjaisillakin kengillä kulkea. Tulipahan vaan mieleen, kun kiinalainen kurssitoveri repi sukkahousujaan ja naarmutti polveaan könyämällä nenilleen jyrkkää tietä laskeutuessa.
Paikallinen teiden talvikunnossapito jättää kyllä paikoin hieman toivomisen varaa, varsinkin kun Suomessa on tottunut siihen, että väylät pidetään kulkukelpoisina ja suht. turvallisina läpi vuoden. Pyöräilemään pystyy edelleen jotenkuten, kunhan muistaa pitää kielen keskellä suuta ja välttää tyhmiä ohjausliikkeitä. Varovaisella toiminnalla pyöräily saattaa olla jopa kävelemistä turvallisempi vaihtoehto joissain tapauksilla, kaatumistapauksissa kun iskut tuppaavat tulemaan hivenen eri osiin kehoa. Muoviset olutpullot ovat muuten äärimmäisen huono keksintö. Muovin maku sotkee mallasherkun herkkää aromia ja useamman kumoamisen jälkeen saattaa juojalle iskeä yhtäkkiä kova uho päälle ja pullo kokoa supermiesmäistä käsittelyä... Oluesta mainittakoon vielä se, että maistoin ensimmäistä kertaa oikeasti hyvää amerikkalaista olutta. Vaihtarikaverin kotikaupunki Portland on ilmeisesti jonkin sortin pienpanimoiden keskittymä jenkkilässä ja sitä myöten kulttuuritarjonnassa on ilmeisesti paljon olutfestareita yms. asiaankuuluvaa toimintaa.
Moorisu-san, Mt. Moiwan oravamaskotti ja joku pöljäke samassa kuvassa. Lauantai-illalle järjestyi kivasti piristävää ohjelmaa pienen sattuman kautta, kun satuin lenkin (treenikauden avaaminen ei siis ollut pelkkää sananhelinää) jälkihikien vielä puskiessa pintaan törmäämään kaveriin asuntolan käytävällä. Olivat järjestämässä pienellä porukalla reissua vuorelle, jolta on parhaat näköalat Sapporon ydinalueen ihastelulle iltaisessa loistossaan. Suihkuun tuli aikalailla kiire eikä syömäänkään oikein joutanut, kun piti laittaa itsensä lähtökuntoon parissakymmenessä minuutissa. Aikamääreessä pysyttiin ja matka suunnattiin kohti aseman kohtauspaikkaa, josta sitten köröteltiin ruuhkaisella metrolla sekä hivenen väljelmällä ratikalla vuoren juurella sijaitsevalle köysiradalle
Paljon hehkutettu näköalatasanne vuoren huipulla ei pettänyt, kamerassa sen sijaan oli akku vähissä ja yökuvien ottaminen kaupungin valoista ei oikein onnistunut. Niin, ja ylhäällä oli aika pirun kylmää, joten palelevista ihmisistä saatiin sentään muutama hyvä otos ^^ Kesällä pitää tehdä ehdottomasti uusi reissu päiväsaikaan ja valita reippailun vuoksi manuaalinen nousuvaihtoehto, joka ei hyvinkin ymmärrettävästä syystä ole talvella käytössä. Talviolosuhteisiin sopeutumisesta huonona ja varoittavana esimerkkinä voisi ottaa muodikkuudesta kynsin hampain kiinnipitävät naiset, jotka terveyttään uhaten kulkevat edelleen korkeakantaisissa saappaissa, vaikka Sapporon keskusta on paikoin erittäin liukas hyväpohjaisillakin kengillä kulkea. Tulipahan vaan mieleen, kun kiinalainen kurssitoveri repi sukkahousujaan ja naarmutti polveaan könyämällä nenilleen jyrkkää tietä laskeutuessa.
Paikallinen teiden talvikunnossapito jättää kyllä paikoin hieman toivomisen varaa, varsinkin kun Suomessa on tottunut siihen, että väylät pidetään kulkukelpoisina ja suht. turvallisina läpi vuoden. Pyöräilemään pystyy edelleen jotenkuten, kunhan muistaa pitää kielen keskellä suuta ja välttää tyhmiä ohjausliikkeitä. Varovaisella toiminnalla pyöräily saattaa olla jopa kävelemistä turvallisempi vaihtoehto joissain tapauksilla, kaatumistapauksissa kun iskut tuppaavat tulemaan hivenen eri osiin kehoa. Muoviset olutpullot ovat muuten äärimmäisen huono keksintö. Muovin maku sotkee mallasherkun herkkää aromia ja useamman kumoamisen jälkeen saattaa juojalle iskeä yhtäkkiä kova uho päälle ja pullo kokoa supermiesmäistä käsittelyä... Oluesta mainittakoon vielä se, että maistoin ensimmäistä kertaa oikeasti hyvää amerikkalaista olutta. Vaihtarikaverin kotikaupunki Portland on ilmeisesti jonkin sortin pienpanimoiden keskittymä jenkkilässä ja sitä myöten kulttuuritarjonnassa on ilmeisesti paljon olutfestareita yms. asiaankuuluvaa toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti