Sapporo, 16.12.2007
Jäsentely on yliarvostettua ja johdonmukaisuus turhaa, kriitikko lähtee lomille ja kirjoittaja koettaa vain saada mahdollisimman paljon viime aikojen hienoja ja huonoja hetkiä talteen. Aloitetaan vaikka siitä, että vessa tulvii jälleen, kun se on nyt on päällimmäisenä mielessä tulevien kokeiden ohella, ihan vain siitä syystä, että kahlasin nilkkoja myöten jäisessä vedessä sulkemaan kopin ammollaan olleen ikkunan. Noin sivuhuomautuksena voisi todeta täällä sataneen aika reilusti parin viime päivän aikana, reilu tovi taukoamatonta sadetta ja lunta on yhtäkkiä 30cm kinokset. Se miten nämä kaksi tapausta liittyvät toisiinsa ei ole vielä ihan täysin selvillä, epäilen kyllä, että kiinalaisilla on jälleen jollain tavalla näppinsä pelissä...
Viime maanantailta kurssikaverin flunssan takia tälle päivälle siirretty mielipidekyselyn teko eli satunnaisten ihmisten kiusaaminen ilmanaikuisilla kysymyksillä, suoritettettiin hivenen vaisuhkolla menestyksellä nyt jo sangen hyisessä Odori-parkissa, jossa saksalaisen Munchenin sisarkaupungin joulunalustapahtuma veteli viimeisiään. Palelun ohella kerkesimme kerätä parinsenkymmentä lapullista dataa ennenkuin meidät häädettiin pois; ilmisesti puistossa tai ylipäätään missään muuallakaan julkisilla paikoilla ei saa tehdä moista toimintaa ilmaa lupaa. Japanin byrokraattisuuden tuntien en yllättynyt kyllä yhtään.
Eilen pääsin jälleen nauttimaan hyvästä seurasta ja kuumien lähteiden taivaallisesta syleilystä, kun teimme suomalaisvoimin (ilman kuumetta potenutta Teroa tosin, näköjään joku on näillä reissuilla aina sairaana) visiitin onseniin. Matka taittui ilmaisella bussikyydillä metron pääteasemalta ja tällä kertaa ei tarvinut kärsiä kiireestä, joten ulkoaltaassa tuli vietettyä lumisista vuorimaisemista nauttien miellyttävä tunteroinen. Paljoa sen enempää ei yhdellä lillumisella kannata kuulemma ollakkaan. Ruokalassa tarjoiltiin hyvää intialaista currya, jonka tulisuus ei yhtään ainakaan auttanut vähentämään jälkihien määrää. Etukäteen hehkutettu naan-leipä ei pättänyt kovia odotuksia.
Illalla piipahdin japanilaisen kurssitoverin kutsumana gospel piirin (yliopiston harrastekerhon) joulukonsertissa. Energinen ja hyväntuulinen mustahko gospel-musiikki oli livenä varsin mielenkiintoinen kokemus. Musiikilliselta anniltaan jazz-orkesterin ja laululössin muodostama kokonaisuus oli pirteä ja svengaava, siitäkin huolimatta etten kaikkien veisujen sanomalle mitenkään erityisemmin lämpene. Paatokselliseen ja ankeaan suomalaiseen viisujen veisaukseen verrattuna reipas hurmoksellisuus on ihan tervetullutta vaihtelua, joskin laulajien kyynelten värittämää liikuttuneisuutta katsellessa tunsi olonsa paikoin hieman vaivaantuneeksi. Jostain syystä ennen konserttia odotin hivenen typerästi, että tyypilliseen japanilaiseen tapaan tästäkin kulttuurin alueesta olisi omaksuttu vain kuoret, kuten täkäläisten kirkkohäiden kanssa, mutta aika pian selvisi, että siitä todellakaan ei ollut tässä tapauksessa kysymyssä. Mikäpä siinä, kukin taaplaa omalla tyylillään.
Perjantai-iltana kommentoivat iltaa istuessamme, jotta olen ikäisekseni hyvinkin aikuismainen ja herrasmiesmäisen hillitty, ainakin saman ikäluokan japanilaisiin miehiin verrattuna. Tiedä siitä sitten. Tokkureita meni vino pino ja japaninkielinen keskustelu rönsyili enimmäkseen oman kielitaidon ulottumattomissa, vaikka isojen linjojen jäljillä oltiinkin paikoin :P Kaippa tuossa kohteliasuudessa jotain perää lienee, sillä huomaan viihtyväni monesti - ainakin illanistujaisissa - oman ikäistäni seuraa paremmin hivenen varttuneemmassa porukassa.
”Our products give you strenght to realize your dreams!” Aiemmin päivällä tehty kurssiretki Asahin oluttehtaalle palautti uskoni ihmismielen loistokkuuteen ja nousi helposti ykköseksi kaikkien aikojen vierailukäyntilistalla. Opimme oluenpanemisen perusteita, sen miten käsittämättömällä vauhdilla linjasto täyttää tölkit ja pullot ja että yhtiö kierrättää todella ison osan tuottamastaan materiasta. Uskomattominta oli ehkä nähdä useammasta pet-pullosta valmistettu kiertueoppaan työasu. Niin, ja sitten oli tietysti myös lyhyehkö maistiastuokio (taistelua aikarajaa vastaan) ja matkamuistomyymälä... nimenomaan tässä järjestyksessä, jotta kauppa käväsi mahdollisimman hyvin ^__^
Jäsentely on yliarvostettua ja johdonmukaisuus turhaa, kriitikko lähtee lomille ja kirjoittaja koettaa vain saada mahdollisimman paljon viime aikojen hienoja ja huonoja hetkiä talteen. Aloitetaan vaikka siitä, että vessa tulvii jälleen, kun se on nyt on päällimmäisenä mielessä tulevien kokeiden ohella, ihan vain siitä syystä, että kahlasin nilkkoja myöten jäisessä vedessä sulkemaan kopin ammollaan olleen ikkunan. Noin sivuhuomautuksena voisi todeta täällä sataneen aika reilusti parin viime päivän aikana, reilu tovi taukoamatonta sadetta ja lunta on yhtäkkiä 30cm kinokset. Se miten nämä kaksi tapausta liittyvät toisiinsa ei ole vielä ihan täysin selvillä, epäilen kyllä, että kiinalaisilla on jälleen jollain tavalla näppinsä pelissä...
Viime maanantailta kurssikaverin flunssan takia tälle päivälle siirretty mielipidekyselyn teko eli satunnaisten ihmisten kiusaaminen ilmanaikuisilla kysymyksillä, suoritettettiin hivenen vaisuhkolla menestyksellä nyt jo sangen hyisessä Odori-parkissa, jossa saksalaisen Munchenin sisarkaupungin joulunalustapahtuma veteli viimeisiään. Palelun ohella kerkesimme kerätä parinsenkymmentä lapullista dataa ennenkuin meidät häädettiin pois; ilmisesti puistossa tai ylipäätään missään muuallakaan julkisilla paikoilla ei saa tehdä moista toimintaa ilmaa lupaa. Japanin byrokraattisuuden tuntien en yllättynyt kyllä yhtään.
Eilen pääsin jälleen nauttimaan hyvästä seurasta ja kuumien lähteiden taivaallisesta syleilystä, kun teimme suomalaisvoimin (ilman kuumetta potenutta Teroa tosin, näköjään joku on näillä reissuilla aina sairaana) visiitin onseniin. Matka taittui ilmaisella bussikyydillä metron pääteasemalta ja tällä kertaa ei tarvinut kärsiä kiireestä, joten ulkoaltaassa tuli vietettyä lumisista vuorimaisemista nauttien miellyttävä tunteroinen. Paljoa sen enempää ei yhdellä lillumisella kannata kuulemma ollakkaan. Ruokalassa tarjoiltiin hyvää intialaista currya, jonka tulisuus ei yhtään ainakaan auttanut vähentämään jälkihien määrää. Etukäteen hehkutettu naan-leipä ei pättänyt kovia odotuksia.
Illalla piipahdin japanilaisen kurssitoverin kutsumana gospel piirin (yliopiston harrastekerhon) joulukonsertissa. Energinen ja hyväntuulinen mustahko gospel-musiikki oli livenä varsin mielenkiintoinen kokemus. Musiikilliselta anniltaan jazz-orkesterin ja laululössin muodostama kokonaisuus oli pirteä ja svengaava, siitäkin huolimatta etten kaikkien veisujen sanomalle mitenkään erityisemmin lämpene. Paatokselliseen ja ankeaan suomalaiseen viisujen veisaukseen verrattuna reipas hurmoksellisuus on ihan tervetullutta vaihtelua, joskin laulajien kyynelten värittämää liikuttuneisuutta katsellessa tunsi olonsa paikoin hieman vaivaantuneeksi. Jostain syystä ennen konserttia odotin hivenen typerästi, että tyypilliseen japanilaiseen tapaan tästäkin kulttuurin alueesta olisi omaksuttu vain kuoret, kuten täkäläisten kirkkohäiden kanssa, mutta aika pian selvisi, että siitä todellakaan ei ollut tässä tapauksessa kysymyssä. Mikäpä siinä, kukin taaplaa omalla tyylillään.
Perjantai-iltana kommentoivat iltaa istuessamme, jotta olen ikäisekseni hyvinkin aikuismainen ja herrasmiesmäisen hillitty, ainakin saman ikäluokan japanilaisiin miehiin verrattuna. Tiedä siitä sitten. Tokkureita meni vino pino ja japaninkielinen keskustelu rönsyili enimmäkseen oman kielitaidon ulottumattomissa, vaikka isojen linjojen jäljillä oltiinkin paikoin :P Kaippa tuossa kohteliasuudessa jotain perää lienee, sillä huomaan viihtyväni monesti - ainakin illanistujaisissa - oman ikäistäni seuraa paremmin hivenen varttuneemmassa porukassa.
”Our products give you strenght to realize your dreams!” Aiemmin päivällä tehty kurssiretki Asahin oluttehtaalle palautti uskoni ihmismielen loistokkuuteen ja nousi helposti ykköseksi kaikkien aikojen vierailukäyntilistalla. Opimme oluenpanemisen perusteita, sen miten käsittämättömällä vauhdilla linjasto täyttää tölkit ja pullot ja että yhtiö kierrättää todella ison osan tuottamastaan materiasta. Uskomattominta oli ehkä nähdä useammasta pet-pullosta valmistettu kiertueoppaan työasu. Niin, ja sitten oli tietysti myös lyhyehkö maistiastuokio (taistelua aikarajaa vastaan) ja matkamuistomyymälä... nimenomaan tässä järjestyksessä, jotta kauppa käväsi mahdollisimman hyvin ^__^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti