Sapporo, 2.5.2008
Tervehdys ja pahoittelut etten ole jaksanut tuottaa tuoretta sisältöä blogiin reiluun kuukauteen. Kaikkea kronikoimisen arvoista on kyllä tapahtunut yllin kyllin ja pitkälti juuri siksi ei koneen äärellä ole tullut vietettyä aikaa tavalliseen tapaan. Kun päiväkirja, blogi tai muuta vastaava enemmän tai vähemmän säännöllisesti päivitettävä muistinjatke jää nykyhetkestä reilusti jälkeen, on sen vaikea kuroa tuota eroa umpeen ilman voimallisia toimituksellisia ratkaisuja.
Jotta nekin, joiden kanssa ei tule oltua yhteyksiä internetin pikaviestimien välityksellä, olisivat vähän paremmin ajan tasalla, niin keskityn hetkeksi pääasiassa tuoreimpiin tapahtumiin ja kirjoittelen lomajutut loppuun jossain myöhemmässä vaiheessa. Ennen takaisin Suomeen paluuta kuitenkin... ^o^
Huomenna alkaa japanilaisten pisin yhtäjaksoinen valtakunnallinen ”lomaputki”, jolla on pituutta niinkin hurjasti kuin neljä päivää, mikä on normaalia vähemmän johtuen epäedullisesta alkamispäivämäärästä. Suomalaisesta ja aika monen muunkin maan näkökulmasta loma on tietysti naurettavan lyhyt, mutta täkäläisille se on yksi odotetuimmista ja suurimmista sesongeista, joka näkyy ja kuuluu joka paikassa. Monet käyttävät ajan matkustamiseen, kun toiset tyytyvät shoppailemaan tai muuten vain nautiskelemaan vähemmän kiireisestä elämästä.
Itselläni ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia lomapäiville, mutta todennäköisesti käyn katsastamassa kelien salliessa ja seuran löytyessä osaa niistä Sapporon nähtävyyksistä, joissa ei talvella oikein ollut järkeä vierailla Näistä esimerkkeinä vaikkapa Moerenuman puisto tai Sapporon historiallinen kylä, jossa muuten sijaitsee osa Keitekin ryon alkuperäistä puurakennusta.
Sapporon hanami-kausi eli kirsikankukkien ihasteluaika alkaa pikku hiljaa olemaan ohitse. Poikkeuksellisesti ensimmäiset kukinnat saapuivat aiempiin vuosiin verrattuna liki kaksi viikkoa ennustettua aiemmin, mikä lienee saanut aikaan päänvaivaa sen suhteen, millon olisi sopiva hetki järjestää firman/kaveriporukan/sosiaalisen kollektiivin kosteahkot grillijuhlat kirsikankukkapuiden varjossa.
Tiistaina oli vaihtarien koto-performanssi, josta aiemmin mainitsin, mutta jouduin jättäytymään pois aikataulullista ongelmista johtuen. Mm. jääkiekon mm-kisojen b-sarjan ottelu Japani-Liettua (5-0) ja lauantaiaamuinen ”väsymys” tuli priorisoitua treenien ohitse. Sakura soi suhteellisen kauniisti ja tyttöjen sekä parin kollin pukeuduttua kimonoihin myös näytti miellyttävältä. Iso osa ulkomaalaisista rakastaa kimonossa keimailua ja nauttii siitä huomiosta, jota se päällä kulkiessaan saa osakseen ja voi pojat, että sitä huomiota riitti.
Esityksen ja pakollisten ryhmäkuvien jälkeen suuntasimme esiintyjien ja katsomaan tulleiden vaihtarien kanssa Maruyama puistoon pienimuotoiselle hanamille. Tyttöjen takana kävellessä oli hauska seurata miten japanilaisten päät kääntyivät järjestelmällisesti tuijottamaan ja ihastelemaan. Sieltä täältä kuului myös verbaaliseen muotoon puettuja ihasteluja. Kaiken huipuksi puistossa kuvaamassa ollut Hokkaidon päätelevisio kanavan väki päätti ottaa tytöt osaksi hanami-aiheista ohjelmaansa. いいねえ。
Keskiviikkona, joka ei siis ollut lomapäivä, lupaiduin lähtemään hivenen pätevämmälle hanamille kasvatustieteilijöiden kanssa ennenkuin tajusin, että sinä päivänä oli tietysti kurssit ihan normaalisti. Noh, yhden aikaan olin auttamassa ostosten kanssa ja kolmen maissa täysissä grillauspuuhissa. Kauaa ei tarvinut miettiä mennäkö istumaan sinänsä mielenkiintoisille kursseille, joista toki voi muutaman kerran olla poissa, vai ottaa ainutlaatuisesta tilaisuudesta kiinni ja viettää hanamia japanilaisten kanssa. Liha oli hyvää, tytöt kauniita ja mukavia, ja opinpa siinä sivussa erottomaan kirsikkapuun luumupuusta, molemmat kun kukkivat hyvin samoissa väreissä ja Hokkaidossa vieläpä samaan aikaan.
Illan päätteeksi mentiin tietysti vielä jatkopileisiin ja sen jälkeen seminaarihuoneeseen ajamaan iltaa alas lautapelien parissa. Meninpä siinä sivussa lupaamaan osallistua kasvatustieteen seminaariin. Laukussa odottaa nyt sitten törkeän vaikean näköinen artikkeli aikuiskasvatuksesta, japaniksi tietysti, ja siitä pitäisi osata ilmeisesti sanoa jotain fiksua reilun viikon päästä itse seminaarissa tai vähintään ainakin ymmärtää mistä puhutaan. Kiirettä piisaa kanjikoukeroiden tulkitsemissa ensi viikolla : P
Tervehdys ja pahoittelut etten ole jaksanut tuottaa tuoretta sisältöä blogiin reiluun kuukauteen. Kaikkea kronikoimisen arvoista on kyllä tapahtunut yllin kyllin ja pitkälti juuri siksi ei koneen äärellä ole tullut vietettyä aikaa tavalliseen tapaan. Kun päiväkirja, blogi tai muuta vastaava enemmän tai vähemmän säännöllisesti päivitettävä muistinjatke jää nykyhetkestä reilusti jälkeen, on sen vaikea kuroa tuota eroa umpeen ilman voimallisia toimituksellisia ratkaisuja.
Jotta nekin, joiden kanssa ei tule oltua yhteyksiä internetin pikaviestimien välityksellä, olisivat vähän paremmin ajan tasalla, niin keskityn hetkeksi pääasiassa tuoreimpiin tapahtumiin ja kirjoittelen lomajutut loppuun jossain myöhemmässä vaiheessa. Ennen takaisin Suomeen paluuta kuitenkin... ^o^
Huomenna alkaa japanilaisten pisin yhtäjaksoinen valtakunnallinen ”lomaputki”, jolla on pituutta niinkin hurjasti kuin neljä päivää, mikä on normaalia vähemmän johtuen epäedullisesta alkamispäivämäärästä. Suomalaisesta ja aika monen muunkin maan näkökulmasta loma on tietysti naurettavan lyhyt, mutta täkäläisille se on yksi odotetuimmista ja suurimmista sesongeista, joka näkyy ja kuuluu joka paikassa. Monet käyttävät ajan matkustamiseen, kun toiset tyytyvät shoppailemaan tai muuten vain nautiskelemaan vähemmän kiireisestä elämästä.
Itselläni ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia lomapäiville, mutta todennäköisesti käyn katsastamassa kelien salliessa ja seuran löytyessä osaa niistä Sapporon nähtävyyksistä, joissa ei talvella oikein ollut järkeä vierailla Näistä esimerkkeinä vaikkapa Moerenuman puisto tai Sapporon historiallinen kylä, jossa muuten sijaitsee osa Keitekin ryon alkuperäistä puurakennusta.
Sapporon hanami-kausi eli kirsikankukkien ihasteluaika alkaa pikku hiljaa olemaan ohitse. Poikkeuksellisesti ensimmäiset kukinnat saapuivat aiempiin vuosiin verrattuna liki kaksi viikkoa ennustettua aiemmin, mikä lienee saanut aikaan päänvaivaa sen suhteen, millon olisi sopiva hetki järjestää firman/kaveriporukan/sosiaalisen kollektiivin kosteahkot grillijuhlat kirsikankukkapuiden varjossa.
Tiistaina oli vaihtarien koto-performanssi, josta aiemmin mainitsin, mutta jouduin jättäytymään pois aikataulullista ongelmista johtuen. Mm. jääkiekon mm-kisojen b-sarjan ottelu Japani-Liettua (5-0) ja lauantaiaamuinen ”väsymys” tuli priorisoitua treenien ohitse. Sakura soi suhteellisen kauniisti ja tyttöjen sekä parin kollin pukeuduttua kimonoihin myös näytti miellyttävältä. Iso osa ulkomaalaisista rakastaa kimonossa keimailua ja nauttii siitä huomiosta, jota se päällä kulkiessaan saa osakseen ja voi pojat, että sitä huomiota riitti.
Esityksen ja pakollisten ryhmäkuvien jälkeen suuntasimme esiintyjien ja katsomaan tulleiden vaihtarien kanssa Maruyama puistoon pienimuotoiselle hanamille. Tyttöjen takana kävellessä oli hauska seurata miten japanilaisten päät kääntyivät järjestelmällisesti tuijottamaan ja ihastelemaan. Sieltä täältä kuului myös verbaaliseen muotoon puettuja ihasteluja. Kaiken huipuksi puistossa kuvaamassa ollut Hokkaidon päätelevisio kanavan väki päätti ottaa tytöt osaksi hanami-aiheista ohjelmaansa. いいねえ。
Keskiviikkona, joka ei siis ollut lomapäivä, lupaiduin lähtemään hivenen pätevämmälle hanamille kasvatustieteilijöiden kanssa ennenkuin tajusin, että sinä päivänä oli tietysti kurssit ihan normaalisti. Noh, yhden aikaan olin auttamassa ostosten kanssa ja kolmen maissa täysissä grillauspuuhissa. Kauaa ei tarvinut miettiä mennäkö istumaan sinänsä mielenkiintoisille kursseille, joista toki voi muutaman kerran olla poissa, vai ottaa ainutlaatuisesta tilaisuudesta kiinni ja viettää hanamia japanilaisten kanssa. Liha oli hyvää, tytöt kauniita ja mukavia, ja opinpa siinä sivussa erottomaan kirsikkapuun luumupuusta, molemmat kun kukkivat hyvin samoissa väreissä ja Hokkaidossa vieläpä samaan aikaan.
Illan päätteeksi mentiin tietysti vielä jatkopileisiin ja sen jälkeen seminaarihuoneeseen ajamaan iltaa alas lautapelien parissa. Meninpä siinä sivussa lupaamaan osallistua kasvatustieteen seminaariin. Laukussa odottaa nyt sitten törkeän vaikean näköinen artikkeli aikuiskasvatuksesta, japaniksi tietysti, ja siitä pitäisi osata ilmeisesti sanoa jotain fiksua reilun viikon päästä itse seminaarissa tai vähintään ainakin ymmärtää mistä puhutaan. Kiirettä piisaa kanjikoukeroiden tulkitsemissa ensi viikolla : P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti