Sapporo, 13.1.2008
Kulunut viikko on mennyt enimmäkseen otsikossa mainittuja asioita toimitellessa ja kursseilla pitkästyessä. Alussa joidenkin opettajien huvittavat maneerit ovat muuttuneet rasittaviksi ja kielikurssien kaavamaisuus alkanut tympimään. En osaa ihan tarkkaan sanoa pitäisikö syyttää itseään vai kurssien rakennetta, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kieli tarttuu ja taidot kehittyvät paljon paremmin epävirallisissa yhteyksissä tuntien ulkopuolella. Etenkin torstaina sai rutkasti hyvää harjoitusta lähtemällä kasvatustieteen opiskelijoiden kanssa juhlistamaan viimeisen vuosikurssin opiskelijoiden kurssitöiden esittelyjen onnistunutta suorittamista. Iso osa nopeasta keskustelusta menee vieläkin ohi, mutta pienen foreign talk - helpotuksen kanssa pystyy jonkinlaista keskustelua kannattelemaan, ainakin mikäli vastapuoli jaksaa välillä toistaa kysymykset ja kommentit pariin kertaan...ilman englantia tulee jo toimeen enimmissä arkitilanteissa. Reissua varten pitää kyllä treenata erikseen matkustamiseen, hotellien varaamiseen ja muuhun vastaavaan liittyvää sanastoa ja hyödyllisiä ilmauksia.
Kurssitöistä suurin osa etenee hyvästi aikataulussa, ainoana suurempana päänvaivana on japan in yhteiskuntaa käsittelevän kurssin ryhmätyö, joka ei oikein meinaa syntyä. Isompien töiden tekeminen ryhmässä ylipäätään on todella rasittavaa puuhaa ja harvemmin antaa niin paljon enemmän yksin työskentelyyn verrattuna kuin iso osa kasvatustieteilijöistä haluaisi myöntää. Tietojen ja taitojen jakaminen on tietysti hyvä juttu ja oma arvonsa on tietysti silläkin, että oppii työskentelemään ja tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta monesti tehtävien jakamiseen ja kaikenlaiseen koordinointiin menee ihan turhan paljon aikaa, joka on aina pois itse työnteosta. Se miten kirjoitusvastuu jaetaan tasapuolisesti ja näppärästi lienee kaikille tuttu probleema. Aikaa esitykseen on reilu puolitoista viikkoa ja kirjallisen version palauttamiseen toinen mokoma. Onneksi epäonnistumisestakaan ei tarvitse kantaa vastuuta yksin...
Kuvassa epämääräinen otos hiihtopaikasta, joka näin useamman testikerran jälkeen on osoittautunut hivenen puolivillaiseksi ainakin ladun kunnon suhteen. Latukoneelle olisi selkeästi tarvetta, ettei jalkojaan tarvisi kipeyttää huonoa uraa kyntäessä. Vaihtoehtoisia paikkoja nimellisine vuokrineen löytyy lähistöltä muitakin, ainakin mikäli samalla keskustelukurssilla käyvää hilpeää saksalaisprofessoria on uskominen. Kaikki muut paikat vain ovat sen verran kaukana, että reissu vie ajallisesti hivenen enemmän ja vaatii enemmän etukäteissuunnittelua kuin mitä kunnon kohottamisen eteen yleensä jaksaa tehdä. Ajattelin kuitenkin ensi viikonloppuna tehdä pienen reissun, mikäli saan sitä ennen ensimmäisen kirjallisen työn kunniallisesti (aiheen puolesta en ole niinkään varma, sillä paperi käsittelee eroottista puupiirrostaidetta...) valmiiksi. Vanhempien muiden kivojen tavaroiden kera postittama Haltin hiihtopuku oli muuten hyvin osuvasti viime vuoden Sapporon kisojen virallista mallia tms. :) Takaisin opintojen pariin, lisää stooria taas piakkoin.
Kurssitöistä suurin osa etenee hyvästi aikataulussa, ainoana suurempana päänvaivana on japan in yhteiskuntaa käsittelevän kurssin ryhmätyö, joka ei oikein meinaa syntyä. Isompien töiden tekeminen ryhmässä ylipäätään on todella rasittavaa puuhaa ja harvemmin antaa niin paljon enemmän yksin työskentelyyn verrattuna kuin iso osa kasvatustieteilijöistä haluaisi myöntää. Tietojen ja taitojen jakaminen on tietysti hyvä juttu ja oma arvonsa on tietysti silläkin, että oppii työskentelemään ja tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta monesti tehtävien jakamiseen ja kaikenlaiseen koordinointiin menee ihan turhan paljon aikaa, joka on aina pois itse työnteosta. Se miten kirjoitusvastuu jaetaan tasapuolisesti ja näppärästi lienee kaikille tuttu probleema. Aikaa esitykseen on reilu puolitoista viikkoa ja kirjallisen version palauttamiseen toinen mokoma. Onneksi epäonnistumisestakaan ei tarvitse kantaa vastuuta yksin...
Kuvassa epämääräinen otos hiihtopaikasta, joka näin useamman testikerran jälkeen on osoittautunut hivenen puolivillaiseksi ainakin ladun kunnon suhteen. Latukoneelle olisi selkeästi tarvetta, ettei jalkojaan tarvisi kipeyttää huonoa uraa kyntäessä. Vaihtoehtoisia paikkoja nimellisine vuokrineen löytyy lähistöltä muitakin, ainakin mikäli samalla keskustelukurssilla käyvää hilpeää saksalaisprofessoria on uskominen. Kaikki muut paikat vain ovat sen verran kaukana, että reissu vie ajallisesti hivenen enemmän ja vaatii enemmän etukäteissuunnittelua kuin mitä kunnon kohottamisen eteen yleensä jaksaa tehdä. Ajattelin kuitenkin ensi viikonloppuna tehdä pienen reissun, mikäli saan sitä ennen ensimmäisen kirjallisen työn kunniallisesti (aiheen puolesta en ole niinkään varma, sillä paperi käsittelee eroottista puupiirrostaidetta...) valmiiksi. Vanhempien muiden kivojen tavaroiden kera postittama Haltin hiihtopuku oli muuten hyvin osuvasti viime vuoden Sapporon kisojen virallista mallia tms. :) Takaisin opintojen pariin, lisää stooria taas piakkoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti